kulttuuri

Oma rakas supernapa opettaa lapselle myönteistä asennetta omaan kehoon

Jätä kommentti

Iso miettii, onko hänen vatsansa liian suuri. Samaa kysyy moni pienen lapsen vanhempi peilin edessä. Harmillisen usein tätä aikuisen oman kehon reflektointia todistaa oma lapsi, joka oppii, etteivät kaikki kehot ole yhtä toivottuja.

Iso on henkilöhahmo Ninka Reitun kirjassa Oma rakas supernapa. Olemme lukeneet kirjaa nyt pari viikkoa kaksivuotiaan tyttäreni kanssa.

Olen pitkään pohtinut, miten voisin tukea lapseni kehollisen itsetunnon kehitystä. Kirja vastaa osaltaan tähän kysymykseen, ja tuli jäädäkseen perheemme yhteiseen lukemistoon.

Lapsellani on kirjoista vahvoja mielipiteitä, eikä ole ihan sama, mitä kirjaa iltasaduksi luetaan. Yleensä hänelle täytyy esitellä uutta kirjaa muutamankin kerran ennen kuin se alkaa kiinnostaa. Oma rakas supernapa tekee tässä poikkeuksen. Kirjan hassuttelu, omien jäsenien nimeäminen ja ihmettely voittivat kaksivuotiaan sydämen puolelleen välittömästi.

Oma rakas supernapa opettaa lapselle myönteistä asennetta omaan kehoon full post

(418 words, 1 image, estimated 1:40 mins reading time)

yhteiskunta

Barbie – ahdas naisen malli vai tyttökulttuurin ylistys?

Jätä kommentti

Tunnustan. Leikin lapsena Barbie-nukeilla. Paljon.

Nykyään Barbie herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Nukkeen tiivistyvät ahtaat kauneusihanteet ja kulutuskulttuuri, mutta myös tyttökulttuurin ihanuus.

Barbien vaatekaappia sopii kadehtia. Lapsi voi vaihtaa nukelleen mekkoja ja korkokenkiä loputtomiin. Jos juhlat kyllästyttävät, Barbie voi huoletta jättää ne väliin. Sen sijaan Barbie voi astella ympäri pukeutumishuonettaan vaikka koko illan. Ei varmasti tule tylsää.

Juuri Barbien vaatteet ovat syöpyneet monen leikkijän mieleen niin voimakkaasti, että ne hallitsevat Barbie-muistoja vielä aikuisenakin.

Rakkautemme tyyliin kantaa usein aikuisikään saakka. Suomen tekstiili & muoti ry:n mukaan suomalainen käyttää rahaa vaatteisiin keskimäärin 860 euroa vuodessa. Tämä on alle EU:n keskiarvon, silti se kuulostaa mielestäni paljolta. Bureau of Laubour Statisticsin mukaan keskimääräinen yhdysvaltalainen kuluttaa vaatteisiin yli kaksinkertaisen summan.

Barbie – ahdas naisen malli vai tyttökulttuurin ylistys? full post

(448 words, estimated 1:48 mins reading time)

kulttuuri

Tunneteatterissa tehdään Peter Pan -näytelmää suurella sydämellä

Jätä kommentti

Helsingin Työväenopiston ja Kehitysvammatuki 57 ry:n yhteistyössä toteuttama Peter Pan -näytelmä on valloittava ja lempeä esitys. Lavalla nähdään jännitystä, keijupölyä ja tanssin ja laulun riemua.

Peter Pan (Juha Salo) ja Kapteeni Koukku (Outi Kero) ottavat mittaa toisistaan Tunneteatterin esityksessä.

 

”Ryhmäläisiltä saa voimaa”

Outi Kero on vertaisryhmän vetäjä ja esittää näytelmässä Kapteeni Koukkua. ”Tämä ryhmä on energisin ryhmä, jota olen vetänyt. Saan ryhmältä voimaa.”

Kero on huomannut, että omat tunteet vaikuttavat ryhmäläisiin ja päinvastoin. “Riippuu päivästä onko vähän masentunut tai sitten vähän hermostunut. Joku on voinut pettää luottamuksen. Tällaisia asioita joudutaan välillä käymään läpi.”

Tunneteatterissa tehdään Peter Pan -näytelmää suurella sydämellä full post

(508 words, 3 images, estimated 2:02 mins reading time)

kulttuuri

Rakkaustarinasta rakkaussotaan – kirjadialogi

Jätä kommentti

Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ilmestyi 1978. Kirja on puhutellut lukijoita vuosikymmenestä toiseen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ebba Witt-Brattström omisti teoksensa Vuosisadan rakkaussota Märta Tikkaselle.

Kirjat herättävät kysymyksiä siitä, miksi edes feministin perhe ei ole vapaa sukupuolirooleista, miksi eroa on helvetin katkeraa tehdä ja miten väkivaltaiseen mieheen  saattoi rakastua. Kata-Riina ja Minna keskustelivat siitä, mitä ajatuksia kirjat heissä herättivät.

Minna: Vuosisadan rakkaussota on suhdettaan perkaavan naisen ja miehen dialogi. Rakkautta ei enää ole. On vain viha ja pettymys toiseen. Taistelun lisäksi kirja kertoo ahtaista sukupuolirooleista ja väkivallasta.

 

Mies sanoi:

Jos hylkäät minut

Rakkaustarinasta rakkaussotaan – kirjadialogi full post

(847 words, 5 images, estimated 3:23 mins reading time)

elämä

Ensikosketus psykofyysiseen fysioterapiaan – Yksi tunti, kolme oivallusta

Jätä kommentti

Keho muistaa ja varastoi kokemuksia. Pelko, ahdistus ja häpeä sekä traumakokemukset ilmenevät meissä eri tavoin. Moni kärsii päänsärystä, vatsavaivoista tai unihäiriöistä. Myös erilaiset hengityksen häiriöt, kuten hyperventilaatio, ovat yleisiä. Kiireinen elämänrytmi johtaa omien voimavarojen ylittämiseen ja kehon jännittymiseen.

Psykofyysinen fysioterapia lähestyy ihmistä kokonaisuutena
Länsimaiseen fysioterapiaan perustuva psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, joka lähestyy ihmistä kokonaisuutena. Se korostaa kehon ja mielen yhteistyötä ja niiden vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Sain mahdollisuuden tutustua psykofyysiseen fysioterapiaan käytännössä fysioterapeutti Netta Viitalan johdolla. Psykofyysinen fysioterapiayhdistys, PSYFY, suosittelee psykofyysistä fysioterapiahoitoa muun muassa jännityksiin ja kiputiloihin. Toivon, että saisin apua kiputiloihini niskassa ja hartioissa.

Ensikosketus psykofyysiseen fysioterapiaan – Yksi tunti, kolme oivallusta full post

(586 words, estimated 2:21 mins reading time)

yhteiskunta

Ylös, ulos ja satulaan – Työmatkapyöräily tuo tehoa työpäivään

Jätä kommentti

Ulkoilmaa, liikuntaa ja vuodenaikojen tahdissa muuttuvia maisemia. Tästä kaikesta on mahdollisuus nauttia samalla kun pyöräilee työpaikalle. Suomen ympäristökeskuksen kansalaisbarometrin mukaan työmatkapyöräilyn suosio on kasvanut, ja työmatkoista noin 20 prosenttia tehdään pyörällä. 

Työmatkapyöräilijä asuu useimmiten pikkupaikkakunnalla
Työssäkäyvän suomalaisen työmatkan pituus on keskimäärin 12 kilometriä. Työpaikalle kuljetaan useimmiten autolla. Sillä ajetaan lyhyitäkin, jopa alle 10 kilometrin työmatkoja.

Tyypillinen työmatkapyöräilijä on 30-39-vuotias henkilö, joka asuu pikkupaikkakunnalla. Innokkuus työmatkapyöräilyyn vaihtelee paikkakunnittain. Esimerkiksi oululaiset pyöräilevät 24 prosenttia työmatkoista, Helsingissä vastaava luku on yhdeksän.

Meidän suomalaisten kannattaisi innostua hyötyliikunnasta nykyistä enemmän.

Ylös, ulos ja satulaan – Työmatkapyöräily tuo tehoa työpäivään full post

(566 words, estimated 2:16 mins reading time)

elämä, yhteiskunta

Vilkaisu sivupeiliin: sanomisen voima on myrkkyä häpeälle

Jätä kommentti

Minna kirjoitti viime torstaina viisaasti kaikesta siitä häpeästä, joka ei hänelle kuulu. Eikä se kuulu minullekaan. Eikä sinulle.

Pelkään aivan järjettömästi itsestäni puhumista. Viimeisen vuoden aikana tilanne on kuitenkin muuttunut. Olen oppinut sanomaan häpeälle haista paska. Siksi jaan poikkeuksellisesti henkilökohtaisen kirjoituksen.

Minuun häpeä on juurtunut monessa elämän käänteessä: koulukiusaamisen ja aiemman huonon parisuhteen myötä.

Häpeä saa ihmisen käpertymään sisäänpäin. Se tarttuu takin helmaan kuin takiainen. Pistelee ja estää menemästä sinne missä tapahtuu. Jokuhan voi vaikka nähdä, että takin helmassani roikkuu takiaisia.

Vilkaisu sivupeiliin: sanomisen voima on myrkkyä häpeälle full post

(570 words, estimated 2:17 mins reading time)

elämä

Kaikki se häpeä, joka ei minulle kuulu

2 kommenttia

Häpeä on vahvasti sidoksissa katseeseen, siihen miten muut meidät näkevät ja millaiseksi koemme itsemme. Häpeän juuret ovat syvällä varhaislapsuudessa tai jopa edellisten sukupolvien traumoissa. Halu mennä häpeää kohti on ensimmäinen askel häpeästä vapautumiseen.

”Äiti äiti, koske mua, kato mua, koske mua, ota syliin, silitä kun meet ohi, mä tarviin sua, mä tarviin sun kädet”

Ensimmäiset häpeän kokemukset syntyvät vuorovaikutustilanteissa, joissa vauva etsii äidin hyväksyvää katsetta. Jos äiti ei vastaa vauvan lähestymisyritykseen, vauva lamaantuu ja kääntää katseensa pois. Häpeä on siis reaktio hyväksyvän vuorovaikutuksen puutteeseen. Vuorovaikutuksen epäonnistuminen luo tunteen, että en ole hyväksytty enkä pohjimmiltani kelpaa tällaisena kuin olen.

Kaikki se häpeä, joka ei minulle kuulu full post

(574 words, estimated 2:18 mins reading time)

elämä, yhteiskunta

Reippaan masentuneen tragedia on se, että paha olo kätkeytyy touhukkaan kuoren taakse

Jätä kommentti

Psykologia ei tunne korkean toimintakyvyn masennusta omana käsitteenään. Ilmiö on silti todellinen.

Masentunut makaa sängyssä. Masentunut ei halua lähteä ulos tai nähdä ihmisiä. Kuulostaako tutulta? Monen masentuneen kohdalla tämä pitääkin paikkaansa. Käsitys ei vain tunnu tavoittavan koko kuvaa.

Henkilö voi olla ulospäin reipas ja tehokas, elämässä hyvin kiinni. Toimintakyky pysyy yllä, kun masennuksesta kärsivä pitää itsensä kiireisenä. Silti hänen sisäinen maailmansa voi olla rikki.

Olen viime aikoina jutellut ystävien kanssa masennuksesta. Törmään toistuvasti siihen, että ihmiset ympärilläni tunnistavat mistä puhun. Olo on rehellisesti sanottuna paska, mutta henkilö pinnistelee silti töiden tai opintojen kanssa.

Reippaan masentuneen tragedia on se, että paha olo kätkeytyy touhukkaan kuoren taakse full post

(578 words, estimated 2:19 mins reading time)