Elokuvien tarinat lähtevät liikkeelle kirjoittajasta. Kun nuoret tekevät käsikirjoituksia, aiheiksi nousee heille tärkeitä asioita, kuten ympäristö ja vähemmistöt.
Me too ja BLM. Viimeinen vuosi on ollut maailmanhistoriassa poikkeuksellinen myös tasa-arvon kannalta. Yhdysvalloista lähteneet kampanjat tasa-arvon puolesta levisivät kulovalkean lailla ympäri maailman.
Yhdysvaltain elokuva-akatemian vuosittain jakaman parhaan elokuvan Oscar-palkinnon kriteerit muuttuivat tälle vuodelle. Jatkossa palkinnon voi saada vain elokuva, joka täyttää vaatimukset monimuotoisuudesta.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähintään toisen päänäyttelijän pitää olla etnistä vähemmistöä Yhdysvalloissa tai kolmasosa pienempien roolien näyttelijöistä on oltava naisia, seksuaali- tai sukupuolivähemmistöjen edustajia, etnisiä vähemmistöjä tai vammaisia.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä? Siiri Elomaa ei jäänyt odottamaan elefanttien marssia. Hyvinkään koulujen kulttuuriyhdistys Vilkastus järjesti viime vuonna kolmatta kertaa Red Carpet -elokuvafestivaalin kanssa Kässärit kehiin! -käsikirjoituskilpailun, ja 13-vuotias Elomaa päätti osallistua.
– Halusin tehdä erilaista kuin muut, jotain persoonallista. Mun mielestä viittomakieli on tosi siistiä ja halusin tehdä siitä.
Elomaa kirjoittama Kuka minä olen ja mielipiteitäni siltä varalta, että joku sattuisi lukemaan niitä kertoo yläasteikäisestä Annikasta, joka on kuuroutunut muutamia vuosia sitten. Vammaisuuden lisäksi lyhyt elokuvassa käsitellään seksuaalivähemmistöjä ja ympäristöasioita. Asioita, jotka ovat pinnalla nuorten elämässä.
Tämä kiinnitti myös Kässäriä kehiin! -raadin huomion. Elomaan käsikirjoitus erottui muista koskettavuudellaan ja ajankohtaisuudellaan. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa päähenkilö oli poika, mutta sopivaa näyttelijää roolin ei löydetty. Elomaan mielestä lopputulos onkin parempi näin, jos hän nyt kirjoittaisi käsikirjoituksen, olisi siinä naispari.
Elokuvaa ei haluttu tehdä ilman aitoa kuurojen ja viittomakielisten näkökulmaa. Viittomakielen ja kuurojen näkökulman oppaina sekä asiantuntijoina toimivat Heidi Kaukinen ja natiivi viittomakielinen Jussi Rinta-Hoiska. He olivat iloisesti yllättyneitä, että nuori kirjoittaa tästä aiheesta. Teksti oli uskottava kuvaus elämästä kuurona.
Kaukiainen toivoo, että elokuva lisäisi kuulevien tietoutta kuuroudesta. Suurempana visiona hän toivo tämän poikivan lisää kuulevien ja kuurojen yhteistyötä sekä sitä kautta vammaisuuden normalisoinnin edistämistä.
Kuvauksissa Rinta-Hoiska esimerkiksi ohjeisti, mitä kuuron henkilön katse tarkastelee. Elokuva kuvattiin kolmessa päivässä. Tärkeää oli tehdä rauhassa ja saada kaikille hyvä kokemus. Kuvausten jälkeenkin sama yhteen hiileen puhaltamisen fiilis jäi, ja kaikki ovat innoissaan elokuvan eteenpäin viemisestä. Samalla porukalla tehtiin elokuvasta myös viitottu versio Viittomakielen kirjastoon.
Tulevaisuuden haaveena nuorisoteatteria ja tanssia harrastavalla Elomaalla on käsikirjoittaa näytelmiä sekä toimia lavastajana. Ajatus kirjailijan urasta kuulostaa ”puoliksi tosi kivalta ja puoliksi tosi tylsältä”. Tehtävää on hänen mielestään paljon myös muulla saralla. Häntä ihmetyttää kuinka edelleen esimerkiksi mainoksissa käytetään stereotypista äiti-isä-perhemallia esimerkiksi sateenkaariperheen sijaan.
Elomaan mielestä olisi tärkeää normalisoida vähemmistöt ja ihmisten vapaus olla miten haluaa.
”Kaikki saa olla mitä haluaa.”
5. -9. luokkalaisille suunnattu Kässärit kehiin! -käsikirjoituskilpailu on käynnissä jälleen. Lisätietoja saa kassaria.kehiin@outlook.com sekä Kässäriä kehiin! Facebookista ja Instagramista. Kilpailukäsikirjoitukset tulee lähettää 16.2.2021 mennessä.
kirjoittanut: Tuomas Kiuru