Kaikki kirjoittajan Minna artikkelit

Bisnesmaailmassa marinoitu herkkäsieluinen journalismin opiskelija. Kulttuurin sekakäyttäjä ja kissojen ystävä. Viihtyy villasukissa.

”Sun ei tarvitse laihduttaa grammaakaan!”

Kehopositiivisuuden ydinajatus on, että kaikki kehot ovat yhtä arvokkaita. Sosiaalinen media on mahdollistanut maailmalla megatrendiksi nousseen kehopositiivisuuden esiinmarssin, mutta Suomessa ilmiö on vielä alkutekijöissään. Tytti Shemeikka on yksi harvoista pelkästään kehopositiivista sisältöä tekevistä vloggaajista.

”Voit elää terveellistä elämää, eikä sun tarvitse laihduttaa saakeli grammaakaan”, täräyttää Tytti Shemeikka. Istumme kahvilassa aamulatella, emmekä syö pullaa. Shemeikka on polkenut tapaamiseemme pyörällä. Murskataan siis heti kättelyssä se yleisin stereotypia lihavasta ihmisestä, siis se, että lihava syö liikaa eikä harrasta liikuntaa.

Shemeikka on kehoaktivisti ja vloggaaja. Hän tuottaa omalle Vatsamielenosoitus YouTube-kanavalleen pelkästään kehopositiivista sisältöä. Shemeikka on videoillaan aito ja rohkea, erityisesti lihavien kehojen puolestapuhuja. Samalla hän on esikuva monelle syömishäiriöiselle ja koulukiusatulle.

Kaikki se häpeä, joka ei minulle kuulu

Häpeä on vahvasti sidoksissa katseeseen, siihen miten muut meidät näkevät ja millaiseksi koemme itsemme. Häpeän juuret ovat syvällä varhaislapsuudessa tai jopa edellisten sukupolvien traumoissa. Halu mennä häpeää kohti on ensimmäinen askel häpeästä vapautumiseen.

”Äiti äiti, koske mua, kato mua, koske mua, ota syliin, silitä kun meet ohi, mä tarviin sua, mä tarviin sun kädet”

Ensimmäiset häpeän kokemukset syntyvät vuorovaikutustilanteissa, joissa vauva etsii äidin hyväksyvää katsetta. Jos äiti ei vastaa vauvan lähestymisyritykseen, vauva lamaantuu ja kääntää katseensa pois. Häpeä on siis reaktio hyväksyvän vuorovaikutuksen puutteeseen. Vuorovaikutuksen epäonnistuminen luo tunteen, että en ole hyväksytty enkä pohjimmiltani kelpaa tällaisena kuin olen.

Vilkaisu sivupeiliin: Pelokaskin nainen voi olla dekkarikirjailija

Muikkelit kävi Vaaralliset naiset -aikuisten satutunnilla Vernissassa, Tikkurilassa. Satutunnilla Pauliina Susi, Tiina Raevaara ja Virpi Hämeen-Anttila lukivat otteita uusimmista dekkareistaan.

Tiina Raevaara on koulutukseltaan perintötieteilijä. Hän yhdistää viimeisimmässä romaanitrilogiassaan tiedettä ja kauhua. Lääketieteessä, kuten kehittyneissä elinsiirroissa, on hänen mukaansa samaa pelottavaa tunnelmaa kuin kauhussakin. Tieteeseen liittyy myös paljon eettisiä kysymyksiä.

Raevaara on kertonut pelkäävänsä ainakin korkeita paikkoja, klovneja sekä isoja nukkeja. ”Pelottavan tekstin kirjoittaminen on vaikeaa. Välillä pelkään oman kirjani kohtausten kirjoittamista”, kertoo Raevaara.

Virpi Hämeen-Anttilan viimeisin Björk-dekkarisarja on perinteinen ja sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Salapoliisin työ on ollut ennen vanhaan aivotyötä. Historiallinen konteksti auttaa välttämään rikostutkinnan nykyaikaisen teknologian kuvausta.

Lukion hintalappu yllättää

Lukio-opinnot maksavat enemmän kuin korkeakoulussa opiskelu. Siirtyminen sähköiseen ylioppilastutkintoon ja lukion uusi opetussuunnitelma nostivat opiskelun hintaa. Toisen asteen koulutus käy perheille kalliiksi ja lisää eriarvoistumisen riskiä.

Helsinkiläisen Eevalan perheen kaksostytöt aloittivat lukio-opintonsa syksyllä 2017. Kaksosten lukion aloitus maksoi yhteensä  1300 euroa. Musiikin ja kuvaamataidon kursseilla on lisäksi 15 euron kurssimaksut.

”Ei meille tullut mieleenkään, että lukion aloittaminen on taloudellisesti näin kova sijoitus. Ostimme molemmille tytöille tietokoneet, joiden pitäisi kestää se kolme vuotta. Lisäksi joka jakson alussa on ostettava uudet oppikirjat”, sanoo Teija Eevala.

Yksittäisen lukiolaisen opinnot maksavat kokonaisuudessaan noin  2600 euroa.

Lukion opetussuunnitelman muutos 2016 kasvatti kuluja entisestään