Kaikki kirjoittajan Terhi artikkelit

Yrittäjä ja toimittajaopiskelija. Rakastaa tarinoita ja uskoo niiden parantavaan voimaan. Katsoo vähintään kerran vuodessa Taru Sormusten Herrasta -trilogian. Maadoittuu arjen suuressa hässäkässä lukemalla, kirjoittamalla ja säveltämällä. Myöhäisherännäinen koiraihminen.

Kaamosvalosarja

Vuoden pimein ajanjakso on käsillä. Meidän taloudessamme sen lähestymisen huomaa siitä, että parisuhteessamme
alamme keskustella valaistuksesta, minä ja mies.

Joka vuosi halu paeta pimeyttä tuntuu tulevan minulle hiukan aikaisemmin kuin edellisvuonna. Kun hämärän varjo alkaa lokakuun lopussa venyä iltapäivän tuntien ylle, on keksittävä jotakin. On kehitettävä tunnelmaa – on loihdittava valaistus.

Kitkutan eteenpäin pari viikkoa lisäämällä valaisimien määrää kotimme sisätiloissa.

Olohuoneen nurkkaan ilmestyy pöytälamppu, jonka valossa voi pitkittää nautinnollisesti kirjan lukemista. Keittiön tasolle olen löytänyt kirpputorilta viisikymmentä senttiä maksavan, seinän harmaaseen sävyyn sulautuvan pikkuruisen valaisimen. Sen ansiosta voin piipahtaa jääkaapilla iltamyöhään ilman, että minun tarvitsee sytyttää kaiken paljastavaa loisteputkivaloa.

Ensikosketus psykofyysiseen fysioterapiaan – Yksi tunti, kolme oivallusta

Keho muistaa ja varastoi kokemuksia. Pelko, ahdistus ja häpeä sekä traumakokemukset ilmenevät meissä eri tavoin. Moni kärsii päänsärystä, vatsavaivoista tai unihäiriöistä. Myös erilaiset hengityksen häiriöt, kuten hyperventilaatio, ovat yleisiä. Kiireinen elämänrytmi johtaa omien voimavarojen ylittämiseen ja kehon jännittymiseen.

Psykofyysinen fysioterapia lähestyy ihmistä kokonaisuutena
Länsimaiseen fysioterapiaan perustuva psykofyysinen fysioterapia on fysioterapian erikoisala, joka lähestyy ihmistä kokonaisuutena. Se korostaa kehon ja mielen yhteistyötä ja niiden vaikutusta ihmisen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Sain mahdollisuuden tutustua psykofyysiseen fysioterapiaan käytännössä fysioterapeutti Netta Viitalan johdolla. Psykofyysinen fysioterapiayhdistys, PSYFY, suosittelee psykofyysistä fysioterapiahoitoa muun muassa jännityksiin ja kiputiloihin. Toivon, että saisin apua kiputiloihini niskassa ja hartioissa.

Ylös, ulos ja satulaan – Työmatkapyöräily tuo tehoa työpäivään

Ulkoilmaa, liikuntaa ja vuodenaikojen tahdissa muuttuvia maisemia. Tästä kaikesta on mahdollisuus nauttia samalla kun pyöräilee työpaikalle. Suomen ympäristökeskuksen kansalaisbarometrin mukaan työmatkapyöräilyn suosio on kasvanut, ja työmatkoista noin 20 prosenttia tehdään pyörällä. 

Työmatkapyöräilijä asuu useimmiten pikkupaikkakunnalla
Työssäkäyvän suomalaisen työmatkan pituus on keskimäärin 12 kilometriä. Työpaikalle kuljetaan useimmiten autolla. Sillä ajetaan lyhyitäkin, jopa alle 10 kilometrin työmatkoja.

Tyypillinen työmatkapyöräilijä on 30-39-vuotias henkilö, joka asuu pikkupaikkakunnalla. Innokkuus työmatkapyöräilyyn vaihtelee paikkakunnittain. Esimerkiksi oululaiset pyöräilevät 24 prosenttia työmatkoista, Helsingissä vastaava luku on yhdeksän.

Meidän suomalaisten kannattaisi innostua hyötyliikunnasta nykyistä enemmän.

Supermuikkeli: Muusikko Ilona Korhonen ’Teen kritiikittömästi kaikkea, mikä on kivaa ja kiinnostavaa’

Supermuikkelit-juttusarjassa esitellään henkilöitä, jotka innostavat, kiinnostavat ja herättelevät.

Muikkeleiden Terhi tapasi
kansainvälisenä naistenpäivänä

runolaulaja ja kansanmuusikko Ilona Korhosen.
Musiikin monitaituri syttyy keikkailusta
ja ihailee Larin Paraskea.

 

Tänä aamuna
Heräsin kotonani Pukkilassa makuuhuoneen hämärään. Asun mieheni, kahden tyttäremme ja Jippo-koiran kanssa kirkonkylässä vuonna 1959 rakennetussa kolmikerroksisessa talossa. Täällä on aikanaan pidetty pitopalvelua ja leipomoa.

Remontoimme vastikään alimman kerroksen perheellemme ikiomaksi bistroksi, jonka sydän on iso leivinuuni. Bistro on mielipaikkamme talossa. Sinne eivät ulotu arjen kiireet tai sotkut.

Ystävyyden anatomia

A n a t o m i a
(muinaiskreikan sanasta ἀνατομή,
anatomía ’leikkaus’)
tarkoittaa elävien organismien muotoa
ja rakennetta 
sekä kehon osien suhdetta toisiinsa.

‘Kukaan ihminen ei ole saari’, totesi englantilainen kirjailija John Donne 1700-luvulla. Ystävyydelle on mahdotonta suorittaa täy-dellistä analyysia, mutta John Donne pääsi määritelmässään mielestäni lähelle ydintä. Samalla hän tiesi jo kauan sitten sen, mitä nykytutkimustulokset kertovat; yksinäisyys sairastuttaa.

Taistelukoiraksikin kutsuttu staffordshirenbullterrieri on oikeasti vauhdikas perhekoira

Bullirotuisista koirista on tullut muodikkaita ja haluttuja. Ne ovat löytäneet tiensä erityisesti keski-ikäisten koiranomistajien kotisohville. Jonot kasvattajille ovat pitkät.

Lahtelaisen Päivi Palviaisen ja kymmenvuotiaan Aino-tyttären rivitaloasunnossa touhuavat arjessa mukana nelivuotias staffordshirenbullterrieri Muru ja Lila-pentu.

Palviainen törmäsi etenkin koiranomistajuutensa alkuaikoina taistelukoiriin liittyviin ennakkoluuloihin, jotka johtuivat kielteisestä uutisoinnista tiedotusvälineissä. “Lehdissä oli juttuja ulkomailla tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa staffi oli vahingoittanut lasta. Silloin jotkut kyselivät, olinko hankkinut tappajakoiran.”