Halima Huotarinen etsi hengellistä yhteisöään vuosia – sitten hänestä tuli muslimi

Halima Huotarinen etsi hengellistä yhteisöään lestadiolaisuudesta, helluntailaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Sitten hänestä tuli muslimi.

Huotarinen on ollut kiinnostunut hengellisyydestä läpi elämänsä. Kaksi kuukautta syntymänsä jälkeen, hänet kastettiin evakelisluterilaiseksi, kuten suurin osa suomalaisista. Lapsena hänen haaveammattinsa oli pappi. Kaksikymmentäkuusi vuotiaana hän kääntyi muslimiksi.

Käytät päivittäin hijabia eli päähuivia ja abayaa eli pitkää tunikaa. Kukaan ei voi erehtyä siitä, että olet muslimi. Miten ihmiset suhtautuvat sinuun kadulla?

Yleensä ihan hyvin. Toisinaan joku saattaa mulkoilla ja kiroilla perääni. Minulta ei ole koskaan yritetty repiä huivia pois päästä, mutta tiedän, että ystävilleni on käynyt niin. Olen työskennellyt kotihoidossa vanhusten parissa, eikä sielläkään huivi ole haitannut muita kuin erästä kollegaani. Häntäkin vain siihen asti, että tutustuimme paremmin.

Noin kuusitoista vuotta sitten tutustuit lasten kautta Zaynabiin. Kerro enemmän, mihin tämä ystävyys johti.  

Tapasin päivittäin suomalaistaustaista musliminaista, Zaynabia, puistossa, jossa ulkoilimme lastemme kanssa. Juttelimme usein ja vähitellen aloimme keskustella myös uskonasioista. Hän kertoi minulle Koraanin suurista ja islamilaisista käytännöistä. Minulla olin paljon ennakkoluuloja Islamia kohtaan. Ajattelin, että kaikki muslimimiehet ovat vaimonhakkaajia ja kyseenalaistin esimerkiksi huivin käyttöä ja sitä, että alkoholin juominen ei ole sallittua.

Mutta?

Noin vuoden päästä ensi tapaamisesta, olin kahvilla Zaynabin luona, kun minulle tuli tunne, että olen valmis palaamaan islamiin. Me muslimit nimittäin ajattelemme, että olemme kaikki syntyneet muslimeiksi, mutta olosuhteet, kuten esimerkiksi vanhemmat tekevät meistä vaikkapa kristittyjä. Zaynabin ruokapöydän ääressä, kahvin kylmetessä, lausuin šahadan, islamilaisen uskontunnustuksen. Lausuessani uskontunnustusta näin edessäni suuren kirjan, jonka sivut olivat tyhjät.

Vaikuttava kokemus. Mitä sitten teit?

Menin moskeijalle ja uskonsisaret ottivat minut lämpimästi vastaan. Valitsin musliminimeksini Haliman. Halima oli profeetta Muhammadin imettäjä, hyväsydäminen ja lämmin ihminen. Pyrin olemaan kaimani kaltainen.

Miten miehesi suhtautui islamiin palaamiseen?

Mieheni, joka on ateisti, otti paluuni todella raskaasti ja yritti vaikeuttaa uskonnollista elämääni kaikin tavoin.

Millä tavalla?

Kun asetuin maahan rukoilemaan, mies saattoi tönäistä minut kumoon. Muutaman kerran hän heitti rukousmattoni ja huivini roskiin. Eräänä päivänä mieheni näki ikkunasta, kun juttelin Zaynabin kanssa pihalla. Hän alkoi paukuttaa ikkunoita. Auki. Kiinni. Auki. Kiinni. Koko piha raikui. Hän jatkoi, kunnes palasin sisälle.

Miksi luulet hänen reagoineen näin voimakkaasti?

Luulen, että häntä pelotti, koska minä olin muuttunut. Muslimin ja ateistin liitto osoittautui loppujen lopuksi liian haastavaksi. Meistä tuli liian erilaisia. Minä olisin halunnut viettää hänen kanssaan yhteistä aikaa menemällä elokuviin. Hän lähti mieluummin ryyppäämään.

Niinpä erosimme.  

Miten läheisesi suhtautuvat sinuun ja uskontoosi nyt?

Äitini on suhtautunut alusta asti hyvin. Hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Minulla on viisi veljeä ja kaksi siskoa. Heistä vain yksi sisko ja yksi veli haluavaa olla tekemisissä kanssani. Muutama vuosi sitten olin veljentyttären rippijuhlissa. Eräs veljistäni vaihtoi välittömästi huonetta, kun saavuin paikalle. Häntä häiritsee, koska kuljen “rätti päässä”.

Entä lapsesi?

Vanhin tyttäreni sai lapsen pari vuotta sitten. Kun lapsi kastettiin, sain kutsun ristiäisiin, mutta hän pyysi minua ottamaan huivin juhlan ajaksi pois. Loppujen lopuksi en mennyt ristiäisiin ollenkaan.

Toinen tyttäreni ja poikani kuuntelevat toisinaan kanssani Koraania. Heille ei ole ongelma, että äiti on muslimi. Toistaiseksi he itse ovat pysyneet luterilaisina.

Muslimit rukoilevat säännöllisesti ja monta kertaa päivässä. Miten rukoilet?

Rukous alkaa aina al-Fatihalla, eli avauksen suuralla. Sen jälkeen jokainen voi valita suuran, jonka haluaa sanoa. Aiemmin osasin viisitoista suuraa, nyt muistan niitä noin kymmenen. Valitsen niistä yhden, jonka lausun ääneen. Rukoilun jälkeen voi pyytää Allahilta mitä haluaa.

Minkälaisia toiveita esität Allahille?

Yleensä pyydän terveyttä itselleni tai lapsille. Toisinaan pyydän, että raha-asiani järjestyvät. Ihan tavallisia asioita.

Islam kehottaa elinikäiseen oppimiseen. Oletko asettanut itsellesi tavoitteita uskonnonpiskelun suhteen?

Haluaisin opiskella arabiaa. Aion myös oppia enemmän koraanin suuria, jotta voin lausua niitä rukoillessa. Minulla on suuret suunnitelmat, mutta etenen pienillä askelilla.  

Koetko löytäneesi hengellisen kodin?

Tunnen olevani oikeassa paikassa. Olen saavuttanut sielunrauhan ja tiedän, että voin aina luottaa Allahiin. Koen, että moniin pyyntöihini on vastattu. Jos en saa vastauksia heti, tiedän, että saan ne myöhemmin.

Edit 11.11.2018 klo 15.06 Otsikkoa ja jutun alkua muokattu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *