Barbie – ahdas naisen malli vai tyttökulttuurin ylistys?

Tunnustan. Leikin lapsena Barbie-nukeilla. Paljon.

Nykyään Barbie herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Nukkeen tiivistyvät ahtaat kauneusihanteet ja kulutuskulttuuri, mutta myös tyttökulttuurin ihanuus.

Barbien vaatekaappia sopii kadehtia. Lapsi voi vaihtaa nukelleen mekkoja ja korkokenkiä loputtomiin. Jos juhlat kyllästyttävät, Barbie voi huoletta jättää ne väliin. Sen sijaan Barbie voi astella ympäri pukeutumishuonettaan vaikka koko illan. Ei varmasti tule tylsää.

Juuri Barbien vaatteet ovat syöpyneet monen leikkijän mieleen niin voimakkaasti, että ne hallitsevat Barbie-muistoja vielä aikuisenakin.

Rakkautemme tyyliin kantaa usein aikuisikään saakka. Suomen tekstiili & muoti ry:n mukaan suomalainen käyttää rahaa vaatteisiin keskimäärin 860 euroa vuodessa. Tämä on alle EU:n keskiarvon, silti se kuulostaa mielestäni paljolta. Bureau of Laubour Statisticsin mukaan keskimääräinen yhdysvaltalainen kuluttaa vaatteisiin yli kaksinkertaisen summan.

Vaatekaappimme natisevat liitoksistaan. Ihan kuten Barbienkin.

Barbie on myös katseenkestävä: hän on laiha, hiukset laineilevat pitkin olkapäitä vaaleina ja täydellisinä, hymy on valloittava – ei liian leveä, vaan sopivasti pieni.

Barbie on missityyppiä. Onkin aiheellista kysyä, siirtääkö Barbie mahdotonta ja vahingollista vartalonkuvaa nukella leikkiville lapsille.

Tutkimuksen mukaan yläaste- ja lukioikäisistä tytöistä 41% on laihduttanut joskus tai usein. Hämmästelen usein myös sitä, kuinka normaalipainoiset ihmiset laihduttavat. Aihe on suosittu useissa sosiaalisen median keskusteluryhmissä. Yhdellä on pömppis, toisen rinnat menivät imetyksestä piloille ja kolmannella on selluliittiä. Pitäisikö joka naisen näyttää siis Barbielta?

Barbieta tuskin voi tästä kaikesta yksin syyttää. Suosikkinukke ilmentää ympäröivän yhteiskunnan ihanteita. Vuonna 2016 Barbien valmistaja Mattel vastasi kritiikkiin Barbien ahtaista kauneusihanteista tuomalla markkinoille nukkeja, jotka edustavat eri vartalotyyppejä ja etnisiä taustoja.

Ahtaasta kauneusihanteesta Barbie on kritiikkinsä ansainnut. Mutta Barbiessa on mielestäni toinenkin ulottuvuus: tyttökulttuuri.

Jos näemme tyttöjen leikit toistuvasti negatiivisessa viitekehyksessä, tulemme samalla lausuneeksi, että tytöt käyttävät aikansa turhaan puuhailuun.

Ajatus sopii hyvin vallitsevaan käsitykseen: naiset puuhastelevat meikkien, vaatteiden ja laukkujen parissa. Miehille on varattu yhteiskunnan arvostusta nauttivat tehtävät. Kun mies käy vaateostoksilla, hän tekee valintoja ja huolehtii ulkonäöstään. Muut shoppailevat.

Kauniit vaatteet eivät kenenkään päätä tyhjennä.

Tästä syystä meidän täytyy löytää Barbielle se tila, jossa se nostaa tyttökulttuurin arvostusta. Barbie-leikeissä testataan monimutkaisia sosiaalisia tilanteita: Barbeilla leikkivä lapsi oppii siis sosiaalisesti taitavaksi. Barbien laaja vaatevarasto opettaa lapselle värien ja muotojen yhdistämistä: Lapsi oppii paljon estetiikasta.

Tai kuten Barbien tunnuslause kuuluu: “you can be anything.”

Barbie on ehtinyt toimia lukemattomissa ammateissa. Tämä supernainen on kokeillut siipiään sekä lentoemäntänä että astronauttina. Tiesitkö, että Barbie on ollut ehdolla Yhdysvaltain ensimmäiseksi naispuoliseksi presidentiksi?

Kirjoissa Barbie on kuvattu neuvokkaaksi toimijaksi. Hän löytää muinaisaarteen, ratkoo mysteerin muotitalossa ja nappaa itselleen päätähden paikan aina, kun jotain jännittävää tapahtuu. Barbie on kyvykäs ja peloton.

Barbie-kirjoissa Ken on sivuosassa. Nokkelimmat kommentit lentävät näissä kirjoissa naisen suusta. Barbie Egyptissä -kirjassa Barbie lohkaisee, että on aina parempi kysyä, kuin luulotella tietävänsä, vaikkei tiedäkään.

No, älä muuta virka, Barbie!

Meillä on erilaisia Barbie-tarinoita kerrottavaksi. Sinä päätät, onko Barbie ahdas naisen malli vai tyttökulttuurin ylistys.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *