Kuinka lapsiperhe tarttui vegaanihaasteeseen

Törmäsin jälleen kerran vegaanihaasteen mainokseen sosiaalisessa mediassa ja päätin lähteä mukaan siitä huolimatta, että lapseni on nirsoimmassa mahdollisessa iässä ja elämä on juuri nyt hektistä.

Vegaanihaasteessa sitoudutaan syömään ainoastaan kasvikunnan tuotteita kuukauden ajan. Perinteisesti vegaanihaaste osuu tammikuulle, mutta lomaltapaluu tuntui meidän perheelle hyvältä ajankohdalta kokeilla jotain uutta.

Aion pitää Muikkeleiden nettisivuilla päiväkirjaa siitä, miten kokeilu meni, mitä siitä jäi käteen ja minkälaisia ajatuksia se herätti. Lupaan myös jakaa parhaat reseptit, jotka olen testannut, Facebookin ja nettisivujen kautta Muikkeleiden lukijoille.

Itselläni on takana seitsemän vuotta kasvissyöntiä nuorena aikuisena. Jossain vaiheessa omistautunut kasvisruokailu jäi maailman tuuliin, tarkemmin ottaen yhdelle Puolan ja Unkarin matkalle. En jaksanut reissussa sitkeästi etsiä kasvisvaihtoehtoja, ja jostain syystä en palannut normaaliin ruokavaliooni koskaan.

Lapsen saaminen on lisännyt jo entuudestaan kokemaani ilmastoahdistusta. Painin sen kanssa, millaiseen maailmaan olen lastani kasvattamassa. Mietin, tarjoanko hänelle kaikki ne eväät, joita hän tarvitsee.

Vastuu omista kulutustottumuksista on niitä asioita, joita tulevat sukupolvet joutuvat punnitsemaan aivan eri tavalla kuin me vanhemmat olemme joutuneet. Olen kolmen- ja neljänkympin välissä, siis sitä sukupolvea, joka jo ehtii nähdä ilmastonmuutoksen seuraukset. Lapseni sukupolvella ei ole varaa kasvaa aikuiseksi huomatakseen vasta silloin, että joutuu sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin ongelmiin.

Vaikka kasvatuksellinen näkökulma oli minulle tärkeä syy tarttua vegaanihaasteeseen, haaste on ennen kaikkea itseäni varten. En usko, että alle 3-vuotias lapseni käsittää vielä, mitä merkitystä sillä on, kuinka paljon kulutamme eläinperäisiä tuotteita. Sen sijaan minä voin tarjota hänelle mahdollisuuden maistella uusia makuja ja löytää arkiruokavalikoimaamme lisää kasvisruokia, jotka maistuvat koko perheelle.

Millä säännöillä aion siis toimia? Vegaanihaaste on rakennettu niin, että se on mahdollisimman kannustava. Siihen voi osallistua, vaikka pyrkisi ainoastaan vähentämään omaa lihankulutustaan. Haasteessa ei voi siis epäonnistua, mutta siinä voi voittaa monella tapaa.

En painosta perhettäni mihinkään ruokavalioon, vaan tarjoan vaihtoehtoja. Puoliso ei ole haasteessa mukana, mutta suhtautuu pyrkimykseeni kannustavasti. Hän nauttii epäilemättä kasvisruoistani ihan yhtä paljon kuin ensimmäisinä seurusteluvuosinammekin. Itse hän saa kokata mitä haluaa. Emme aio muuttaa lapsen ruokavaliota päiväkodissa yhden kuukauden vuoksi. Kotona tarjoan kuitenkin vain vegaanisia ruokia. Maitolasistaan lapsi tuskin luopuu suosiolla, mutta aiomme maistella myös kasvimaitoja.

 

Itse aion sitoutua ainakin:

-Syömään täysin vegaanisesti kuukauden ajan.

-Valmistamaan sellaisia kasvisruokia, jotka maistuvat myös puolisolle ja lapselle. Aion kartuttaa itselleni reseptiarkiston, joka palvelee perhettämme vielä haasteen jälkeenkin.

 

Terkuin, Katriina

 

Artikkelin valokuvan makkarakeitto tuntui helpolta laskeutumiselta vegaanihaasteeseen. Keitto on tehty  ilman reseptiä lähikaupan alennushintaisesta tofugrilleristä.

Muuta aiheesta:

Vegaanihaaste, osa 2: kaksi viikkoa takana ja minä haluan sitoutua

Vegaanihaaste, osa 1: vähentäminen tavoitteeksi! 

Vastaa