Rahapussi läheisen taskussa – kolmen naisen tarina taloudellisesta väkivallasta

Kuka tahansa voi huomata olevansa suhteessa, jossa ei saa päättää itse omasta rahankäytöstään. Nedan, Lauran ja Anun elämässä koti muuttui paikaksi, jossa oikeutta omaan rahaan ei ollut.

Asunnosta kantautui vihaista puhetta. Neda painoi ovikelloa, mutta kukaan ei avannut. Vaikka Nedalla oli tunne, ettei kaikki ole kunnossa, hän kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven. Hän seisoi vielä käytävässä, kun veli tarttui häntä hiuksista ja repi sisälle asuntoon.

Neda oli varma, että hänen päänahkansa irtoaa. Kun hän lopulta pääsi irti veljen otteesta, tämän käteen jäi tukko hänen hiuksiaan. Veli alkoi hakata häntä eteisessä, mutta siskot ja äiti tulivat väliin. Äiti moitti häntä, että tyttö on häpeäksi koko perheelle. Neda ei voinut käsittää, mitä on tapahtunut.

Neda pakeni siskonsa kanssa omaan huoneeseen. Vaatekaapin ovet olivat selällään ja vaatteet pitkin lattiaa. Laatikot oli vedetty auki. Pöydälle Nedan tietokoneen viereen oli jätetty hänen avoin päiväkirjansa.

Perheelle oli selvinnyt, että Neda oli tapaillut erästä poikaa. Hän oli kävellyt käsi kädessä ja suukotellut pojan kanssa. Poika kuului eri uskontokuntaan.

Neda oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Hän tienasi rahaa opintojen ohessa työskentelemällä vanhusten palvelutalossa. Siitä päivästä lähtien hänellä ei kuitenkaan ollut oikeutta omaan rahaan. Äiti takavarikoi hänen pankkikorttinsa ja verkkopankkitunnuksensa. Muutamaan päivään Neda ei saanut mennä kouluun, ja hän joutui pitämään taukoa harrastuksista.

Seuraavat kaksi vuotta Nedan perhe vahti kaikkia hänen tekemisiään. Kun Neda opiskeli, veli seisoi hänen selkänsä takana kädet puuskassa. Täysi-ikäisen tyttären kotiintuloaika oli kuudelta. Milloin tahansa joku veljistä saattoi tunkeutua hänen huoneeseensa ja vaatia saada tietää, mitä hän teki.

Äiti ja veljet käyttivät hänen palkkansa muiden perheenjäsenten tarpeisiin. Neda antoi tähän luvan. Hän halusi tarjota perheelleen parempaa toimeentuloa korvauksena aiheuttamastaan häpeästä.

Ajatus siitä, että lapsi elättää perhettä, ei ollut Nedalle uusi. Hän muutti Suomeen 13-vuotiaana Lähi-idästä. Ennen sitä hän teki raskasta, ruumiillisesti kuluttavaa työtä ansaitakseen rahaa perheelleen. Usein häntä kiukutti tilanteen nurinkurisuus. Häneltä vaadittiin äidin ja veljien kunnioittamista, mutta hän ei ansainnut heidän kunnioitustaan, vaikka oli elättänyt perhettä alaikäisestä saakka.

”Ajattelemme, että jokainen perhe järjestää raha-asiansa tavallaan. Se on yksityinen asia, josta suhteen osapuolet eivät välttämättä puhu, eikä muiden sovi udella.”

Koska lähisuhdeväkivalta on Suomessa yleistä, on todennäköistä, että myös taloudellista väkivaltaa esiintyy suomalaisissa kodeissa paljon. Ilmiötä on kuitenkin alettu vasta tutkia ja tunnistaa. Rahankäytön kyttääminen kytkeytyy usein ruumiilliseen ja henkiseen väkivaltaan. Niin kävi myös Nedan kohdalla, jonka perhe alkoi kontrolloida hänen elämäänsä eri tavoin.

Naisten Linjan toiminnanjohtaja Kaisa Åberg kuitenkin sanoo, että heidän asiakkaansa kohtaavat taloudellista väkivaltaa myös sellaisissa suhteissa, joissa väkivalta ei ole fyysistä.

Taloudellista väkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, eikä se ole sidoksissa siihen, onko perhe rikas vai köyhä. Taloudellisen väkivallan tunnistamista vaikeuttaa se, ettei Suomessa ole väkivallasta puhumisen kulttuuria.

”Ajattelemme, että jokainen perhe järjestää raha-asiansa tavallaan. Se on yksityinen asia, josta suhteen osapuolet eivät välttämättä puhu, eikä muiden sovi udella”, Åberg sanoo.

Taloudellinen väkivalta voi olla monenlaista vallankäyttöä ja vahingoittamista. Läheinen voi vaatia nähtäväkseen tiliotteita tai moittia toista jatkuvasti rahan käytöstä. Rahankäytön vahtiminen saattaa pahentua ajan kanssa ja ihmisen liikkumatila kaveta.

”Väkivallan tekijä osaa usein kääntää väkivallan puolisonsa syyksi. Lopulta väkivaltaa kokeva henkilö ei uskalla edes ostaa omenoita, koska pelkää ostavansa vääränlaisia”, Åberg kertoo.

Puoliso voi varastaa, velkaannuttaa toista tahallaan tai käyttää yhteiset rahat yksipuolisesti omiin tarpeisiinsa. Rahankäytön kontrolli voi olla myös sitä, että väkivallan tekijä pimittää tietoa yhteisistä varoista tai omista tuloistaan.

Myös sellaista tapahtuu, että puoliso estää toista ansaitsemasta pahoinpitelemällä tai pitämällä tätä öisin hereillä, ettei tämä kehtaa tai jaksa mennä töihin. Väkivallan tekijä voi myös piilottaa auton avaimia tai työvaatteita ja kieltäytyä auttamasta lastenhoidossa, kun toisella on työvuoro.

Kuuden neliön keittiössä tuoksuu lohikeitto. Laura istuu puisen ruokapöydän ääressä ja selaa puhelimestaan viisi vuotta vanhoja sähköposteja. Suhde entiseen aviomieheen on ollut jo vuosia vaikeaselkoinen. Lauran on vaikea palauttaa mieleen tarkkoja yksityiskohtia siitä, missä järjestyksessä ja millä tavoin asiat tarkalleen tapahtuivat.

”Tässä hän vaatii minua maksamaan hänelle lomamatkoja, jotka jäivät toteutumatta, kun erosimme. Tässä toisessa sähköpostissa hän laskee, paljonko olen hänelle velkaa ajasta, jonka asuimme yhdessä”, Laura sanoo ja näyttää viestiketjua.

Lauralla on ex-miehensä kanssa yhteinen lapsi, jonka harrastuksista sopiminen on uuvuttavaa sekä huonon kommunikaation että rahan takia. Heillä on käräjäoikeuden neuvottelutuomioistuimen päätös siitä, että äiti maksaa yhdessä sovitut harrastukset. Isä ei ole halukas sopimaan, vaan on ilmoittanut lapsen toistuvasti sellaisiin harrastuksiin, joihin äidillä ei ole varaa. Mies kieltäytyy maksamasta elatusmaksuja ja tulemasta perheneuvolaan tai lastenvalvojalle.

Kontrolli ulottui muillekin elämänalueille. Jos Laura meikkasi, mies oli mustasukkainen ja tivasi, ketä varten tämä kaunistautuu.

Eron jälkeiselle taloudelliselle väkivallalle on tyypillistä, että väkivallan tekijä käyttää yhteiskunnan järjestelmää toisen kiusaamiseen. Lauran tapauksessa sovittelutuomioistuimen kustannukset nousivat 10 000 euroon. Vakuutus korvasi siitä suurimman osan, mutta maksettavaa jäi myös hänelle itselleen. Rahalla kontrolloiva henkilö voi myös uhkailla vievänsä lapset, jos puoliso vaatii erossa osuuttaan yhteisestä omaisuudesta.

Parin vielä ollessa yhdessä Lauran mies vahti hänen rahankäyttöään. Kun kumpikin vielä opiskeli, Laura ei käynyt mielellään edes kavereidensa kanssa kahvilla, koska jokaisesta ostoksesta joutui tilille. Myöhemmin puoliso työllistyi, mutta kieltäytyi kertomasta todellisia tulojaan. Tilanne selvisi Lauralle vasta, kun postiluukkuun kolahti kirje. Kela vaati häneltä takaisin liikaa maksettuja asumistukia yli tuhannen euron edestä.

Kontrolli ulottui muillekin elämänalueille. Jos Laura meikkasi, mies oli mustasukkainen ja tivasi, ketä varten tämä kaunistautuu. Lapsiperheen elämä oli kuitenkin niin kiireistä, ettei Laura heti tajunnut, kuinka paljon mies rajoitti hänen elämäänsä.

Laura havahtui tilanteeseen todella vasta, kun puoliso läimäisi häntä avokämmenellä kasvoihin yhteisellä lomamatkalla. He olivat viettäneet iltaa ystävien kanssa, ja Laura oli keskustellut seurueessa olleen miehen kanssa. Laura ja mies ottivat hassuttelevia valokuvia kännykällä. Lauran mies tulkitsi tämän raskaan sarjan flirttailuksi. Aiemmin samana iltana puoliso oli paheksunut sitä, että Laura laittoi huulikiiltoa.

”Tajusin tuolloin tilanteen vakavuuden, mutta pysyimme yhdessä vielä pari vuotta. Mieheni ei suostunut selvittämään tilannetta ammattiauttajan kanssa. Hänelle riitti, että hän on pyytänyt anteeksi useita kertoja”, Laura kertoo.

Laura muutti pois ja pisti avioeron vireille viisi vuotta sitten. Välit ex-miehen kanssa ovat edelleen kitkaiset. Perheneuvolan työntekijä neuvoi Lauraa asettamaan tiukempia rajoja lapsen isälle. Jatkossa hän aikoo sopia lapsen asioista neuvolan työntekijän läsnä ollessa.

Lauran ja hänen uuden puolisonsa taloudellinen tilanne on hiljalleen kohentunut.

”Toivottavasti raha ei tulevaisuudessa aiheuta niin suurta hankausta”, Laura sanoo.

Sinä iltana kun Neda lähti, hän pakkasi mukaan henkilöpaperinsa, muutamia vaatteita ja aknevoiteen. Treenikassin piti näyttää kevyeltä, ettei se herättäisi perheenjäsenten huomiota. Hän heitti kassin olalleen, poistui käytävään ja painoi oven kiinni. Hän suuntasi turvakotiin.

Neda oli valmistellut lähtöään kyselemällä opettajiltaan kautta rantain, mitä suomalaiset tekisivät, jos he kohtaisivat väkivaltaa esimerkiksi parisuhteessaan. Hän etsi netistä lisää tietoa, ja löysi turvakodin yhteystiedot. Hän soitti turvakotiin, ja henkilökunta varmisti, että Neda voisi tulla sinne jo samana iltana.

Ensimmäisen illan Neda vain nukkui. Hän ei mennyt muutamaan päivään kouluun, oli vain. Neda laittoi ruokaa, kun häntä huvitti syödä. Hän nosti jalat sohvalle ja röhnötti, jos häntä huvitti. Hän käytti nettiä, kun häntä huvitti ja juuri niin paljon kuin häntä huvitti. Muita turvakodin asukkaita hän tuskin huomasi.

Päivät kuluivat, ja Neda palasi kouluun. Hän vietti turvakodissa muutaman kuukauden. Turvakodin työntekijä auttoi häntä hankkimaan uuden puhelinliittymän. Hän sai uudet verkkopankkitunnukset ja pankkikortin. Kun seuraava opintotuki tuli tilille, hänellä oli taas omaa rahaa.

Neda muistaa hyvin sosiaalityöntekijän huoneen, joka oli täynnä paperipinoja ja post-it-lappuja. Sosiaalityöntekijän avaimet ja laukku olivat jatkuvasti hukassa, mutta kun Neda kertoi lapsuudestaan ja nuoruudestaan, työntekijä pysähtyi ja kuunteli tarkkaan.

”Hän sanoi minulle, että olen uskomattoman vahva. Silloin tajusin, että niinhän minä olenkin. Olen selvinnyt uskomattomista vaikeuksista, vaikka olen niin nuori”, Neda sanoo.

Koska lähisuhdeväkivalta on suurelta osin piilorikollisuutta, sen määrää ja laatua ei voi päätellä poliisin tilastoista. Kun viimeisin naisuhritutkimus tehtiin vuonna 2006, kuudesosa naisista kertoi, että nykyinen puoliso on joskus pahoinpidellyt tai uhkaillut heitä. Joka kymmenes kertoi kokonaisvaltaisesta parisuhdeterrorista, johon liittyy sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa.

Vaikka taloudellista väkivaltaa voi kokea kuka tahansa sukupuoleen, ikään tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta, ongelma on selvästi sukupuolittunut.

Taloudellisen väkivallan yleisyyttä on mahdotonta arvioida, koska sitä ei ole tutkittu väestötasolla. Se kuitenkin tiedetään, että sitä esiintyy noin 90 prosentissa suhteista, joissa on myös fyysistä ja henkistä väkivaltaa.

Taloudellista väkivaltaa on sivuttu suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa 2000-luvulta saakka. Ensimmäinen suomalainen taloudellista väkivaltaa itsenäisenä ilmiönä selvittänyt tutkimus julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 2017, kun Anniina Kaittila väitteli aiheesta Turun yliopiston sosiaalityönlaitoksella. Väitöskirjassaan hän tunnistaa taloudellisen väkivallan syiksi tarpeen kontrolloida puolisoa, riippuvuusongelmat ja taloudellisen hyödyn tavoittelun.

Vaikka taloudellista väkivaltaa voi kokea kuka tahansa sukupuoleen, ikään tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta, ongelma on selvästi sukupuolittunut.

”Kodin seinien sisäpuolella väkivallan uhriksi joutuu yleensä nainen”, Kaittila sanoo.

Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta käsitys tasa-arvosta on vielä nuori. Vaikka suomalaiset naiset saivat äänioikeutensa vuonna 1906, esimerkiksi aviopuolison raiskaus on ollut rikos vasta vuodesta 1994. Tilastojen mukaan Suomessa nainen joutuu väkivallan uhriksi lähes kaikkia muita EU-maita useammin.

”Minun isovanhempani ovat syntyneet ihan erilaiseen maailmaan, eikä kovin moni sukupolvi ole vielä elänyt yhteiskunnassa, jossa eri sukupuolet ovat keskenään tasavertaisia”, Kaittila jatkaa.

Vaikka naisten mahdollisuudet osallistua taloudelliseen päätöksentekoon ovat lisääntyneet, on miesten asema yhteiskunnallisesti yhä vahvempi.

Huonompi tulotaso ei synnytä väkivaltaa, mutta sellaisissa suhteissa, joissa toinen on taipuvainen sitä käyttämään, heikko taloustilanne helpottaa henkisen niskalenkin saamista.

Suurin riski joutua taloudellisen vallankäytön kohteeksi on niillä, joiden asema on muutenkin heikko. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ihmiset, jotka elävät köyhyydessä tai joiden kielitaito ja tiedot yhteiskunnan palvelujärjestelmästä ovat puutteelliset.

Koska toimeentulotuessa huomioidaan koko ruokakunnan tulot, suhteen toinen osapuoli voi jäädä käytännössä ilman tuloja. Työttömyysturvalain muutos vuoden 2013 alussa paransi tilannetta työttömyyskorvausta saavien osalta: hakija saa työttömyyskorvauksensa puolison tuloista riippumatta, jolloin liikkumavaraa on enemmän kuin niillä, jotka saavat toimeentulotukea.

Rikoslaki antaa mahdollisuuden puuttua myös henkiseen väkivaltaan, jota taloudellinen väkivaltakin on. Käytännössä prosessi on kuitenkin niin vaivalloinen, ettei väkivaltaa kokeneilla ole useinkaan halua tehdä ilmoitusta poliisille.

Suomen lainsäädäntö katsoo väkivallantekoja yksittäisinä rikoksina, eikä tunnista sitä, että lähisuhdeväkivalta muodostaa useista teoista koostuvan jatkumon. Oikeustieteen akatemiaprofessori Johanna Niemen mukaan taloudellista väkivaltaa ei tunneta omana rikoksenaan Suomen tai Ruotsin lainsäädännössä, mutta Ruotsin lainsäädäntö antaa paremman mahdollisuuden puuttua lähisuhdeväkivaltaan kokonaisuutena.

Ruotsissa lähisuhdeväkivaltaa käsitellään naisrauharikoksena eli törkeänä integriteetin loukkauksena. Ruotsin malli mahdollistaa sen, että poliisi ja syyttäjä tutkivat, liittyykö väkivaltaan useita tekoja. Jos näin on, siitä seuraa kovempi rangaistus.

”Tätä on sovellettu väkivaltaan pariskuntien välillä, mutta myös kunniaväkivaltaan”, Niemi kertoo.

Taloudellinen väkivalta alkoi Anun suhteessa, kun hän joutui irtisanoutumaan töistä työuupumuksen vuoksi. Irtisanoutuminen aiheutti hänelle kolmen kuukauden mittaisen karenssin, jolloin hän ei saanut työttömyyskorvausta. Mies nosti palkkaa riittävästi kuuluakseen Suomen hyvätuloisimpaan kymmenykseen, ja Anu sai irtisanoutumisensa jälkeen vielä yhden palkan. Taloudellista hätää perheellä ei siis ollut.

Mies muistutti Anua jatkuvasti siitä, että voi heittää hänet ja lapsen kadulle milloin tahansa, koska asunto oli hänen.

Mies raivostui Anun ratkaisusta täysin. Irtisanoutumiseen saakka Anu oli ollut suhteessa se osapuoli, joka on kotona työstressin vuoksi kiukkuinen. Nyt tilanne kääntyi päälaelleen.

Mies alkoi toistuvasti vähätellä Anua pariskunnan ystävien edessä. Ystäväpiiri viihtyi usein töiden jälkeen ravintolassa. Jos joku Anun ystävistä tarjosi tälle oluen, mies tivasi heti kovaan ääneen, mistä hän oli saanut rahaa juoda jotain. Ravintolassa sai istua, mutta mitään ei olisi saanut ottaa. Kotona mies vihjaili, että Anu hankkii rahaa prostituutiolla.

Kerran Anun ystävä toi kyläillessään lahjaksi paketin hieman parempaa kahvia. Mies tiukkasi ystävältä, aikooko hän opettaa Anun juomaan vielä kalliimpaa kahviakin.

Kodin puitteet olivat kalliit – kiiltävää mustaa kiveä ja uusia huonekaluja – Anun elämä oli köyhää.

Anulla oli lapsi aiemmasta avioliitosta. Kun lapsi oli isänsä luona, mies kieltäytyi usein ostamasta kotiin ruokaa. Jos Anu kysyi, voisivatko he käydä kaupassa, mies kertoi syöneensä töissä.

”Söin ison osan siitä kolmesta kuukaudesta nuudeleita”, Anu kertoo.

Mies muistutti Anua jatkuvasti siitä, että voi heittää hänet ja lapsen kadulle milloin tahansa, koska asunto oli hänen. Anu ei jäänyt odottelemaan, että tilanne ratkeaisi itsestään. Hän erosi miehestään, muutti omilleen ja lähti opiskelemaan.

Anu tekee nyt työtä, josta hän nauttii. Koti ei ole yhtä hieno kuin edellinen, mutta siellä elämä on Anun omissa käsissä.

Kaikki naiset kertoivat tunteneesa häpeää kohtaamansa väkivallan vuoksi. Neda häpesi sitä, ettei ollut vanhemmilleen mieliksi. Laura häpesi sitä, että oli joutunut tilanteeseen, jossa häntä kontrolloidaan ja häneltä pimitetään asioita. Anu häpesi sitä, ettei hän voi pitää puoliaan, kun mies kohteli häntä tylysti ystävien edessä.

Henkilökohtainen talous saattaa olla niin kuralla, että suhteesta lähteminen tuntuu mahdottomalta.

Kaksi kolmesta lähisuhdeväkivaltaa kokeneesta kärsii jonkinlaisista tunnistettavista seurauksista, kuten masennuksesta, itsetunnon laskusta tai häpeästä. Kahdessa australialaisessa tutkimuksessa vuosilta 2005 ja 2013 havaittiin, että taloudellista väkivaltaa kokeneet kärsivät masennuksesta enemmän kuin ne, jotka ovat kokeneet ainoastaan muita väkivallan muotoja. Aineisto on kerätty turvakotiin hakeutuneilta naisilta, jotka kärsivät useista eri väkivallan muodoista.

Se että väkivaltaa kokenut painii häpeäntunteiden kanssa, vaikeuttaa tilanteesta lähtemistä. Sen lisäksi, että väkivaltaa kokeneet häpeävät sitä, että heitä on höynäytetty tai kontrolloitu taloudellisesti, henkilökohtainen talous saattaa olla niin kuralla, että suhteesta lähteminen tuntuu mahdottomalta.

Väkivaltaisessa suhteessa voi olla myös hyviä hetkiä ja aitoa kiintymystä, joka pitää suhteen osapuolia yhdessä. Kun ihminen ensimmäistä kertaa hakee apua väkivaltaiseen suhteeseen, hän ei välttämättä ole valmis lähtemään, vaan suhteen lopettaminen saattaa vaatia useita yrityksiä.

Neda kiinnostui tasa-arvosta ja ateismista jo nuorena. Hänen isälleen nämä aiheet eivät olleet tabuja. Kun isä kuoli, Neda menetti ainoan ihmisen, jonka kanssa hän pystyi puhumaan.

”Etenkin Suomeen muutettuani kaipasin turvallista aikuista, johon tukeutua. Isän kuoltua minulla ei ollut ketään.”

Tultuaan teini-ikäisenä Suomeen, Neda sai nopeasti kavereita. Hän luopui huivista, maistoi tupakkaa ja luki lisää elämästä ilman uskontoa.

”Kokeiluni olivat mielestäni aika viattomia.”

Perhe ei hyväksynyt Nedan toivetta elää omaa elämäänsä. Hän ei kuitenkaan syytä perhettään mistään, vaan ajattelee, että he ovat liian konservatiivisia kyetäkseen näkemään syitä hänen valintojensa takana.

Pikkusisko oli Nedan ainoa liittolainen perheen sisällä. Hän antoi hiljaisen tukensa Nedalle silloin, kun hänellä oli vaikeaa. Pikkusisko ei voinut muuttaa sitä, miten Nedaa kohdeltiin, mutta hän varoi antamasta perheelle mitään sellaista tietoa, joka olisi vaikeuttanut Nedan tilannetta entisestään.

Neda asuu nyt omillaan, mutta on tekemisissä äitinsä ja siskojensa kanssa. Hän työskentelee nuorten turvapaikanhakijoiden kanssa ja tekee ihmisoikeustyötä järjestöissä.

”Olen todella ylpeä siitä, että voin olla roolimalli näille nuorille. He uskaltavat kysyä minulta esimerkiksi seksistä ja muista asioista, joista oman perheen kanssa ei aina voi puhua.”

Väkivaltaa kokeneiden naisten nimet on muutettu.

Vastaa