Vegaanihaaste, osa 2: kaksi viikkoa takana ja minä haluan sitoutua

 

Olen nyt noin puolivälissä vegaanihaastetta. Puolenvälin krouvissa tuntuu välttämättömältä alkaa jo punnitsemaan mitä teen, kun haaste kahden viikon päästä loppuu.

Meillä on nyt veganismin kanssa kuherruskuukausi menossa, ja minä haluan suin päin sitoutua aloittamaani muutokseen myös vegaanihaasteen jälkeen.

Viimeiset pari viikkoa on synnyttänyt minussa vilpitöntä iloa siitä, että olen kyennyt palaamaan sellaiseen ruokavalioon, joka ei riitele arvojeni kanssa. Luovuin kasvissyönnistä neljä vuotta sitten ja koko sen ajan olen kärsinyt huonosta omastatunnosta. Se tuntuu todella turhalta, koska kyse on ollut koko ajan omasta valinnastani. Olisin voinut valita toisin jo aiemmin. Ei huonossa suhteessakaan kannata vuosikausia kitkuttaa, jos tarjolla on rakastava ja molemmin puolin tyydyttävä suhde.

En ole kyennyt muodostamaan vielä selkeää kantaa siihen, mihin aion tarkalleen haasteen jälkeen sitoutua. Kotivegaanisuuteen ainakin. Pystyn varmasti sitoutumaan myös valitsemaan vegaanisen vaihtoehdon aina, kun sellainen on tarjolla.

En ole erityisen järjestelmällinen ihminen. Unohdan eväät välillä keittiönpöydälle ja huomaan olevani raivonälkäinen, koska olen työntouhussa unohtanut syödä. Luultavasti tällaisina hetkinä on parempi kaikille, että syön jotain, vaikka se ei olisi vegaanista.

Kyläily on luultavasti kaikkein vaikein asia. Todennäköisesti syön ne samat kananmunapullat ja kermaviilipiiraat jatkossakin kyläillessäni. Olen nolo, enkä halua tuottaa ihmisille pettymyksiä. Vaikka en ole vastuussa muiden ihmisten tunteista, selkärankani on näissä asioissa usein joustava. En halua tehdä kyläilystä vaikeaa, enkä halua rakentaa itselleni ansoja, jotka saavat minut kokemaan epäonnistuneeni. Kirjoitin itse edellisessä tekstissäni, että on hyvä ja riittävä tavoite, että jokainen osallistuu tavalla, jonka kokee itselleen mahdolliseksi. Ehkä sen pitää riittää myös omalla kohdallani. Omia tavoitteita ja sitoutuneisuutta voi aina tiukentaa myöhemmin.

 

-Katriina

 

P.S. Puoliso ojensi minulle viime viikonloppuna auttavan kätensä ja ehdotti, että hän voi korvata yhden ruoan päivässä vegaanisella. Hän noudattaa suhteellisen tiukkaa treeniruokavaliota, joten ele oli mielestäni todella hieno. Ja ihan konkreettinen ja vaikuttava: hänen lihankulutuksensa puolittuu.

 

Näitä reseptejä kokeilin viime viikolla. Ja näin lapsi niistä ajatteli..

Vegaaninen juustomakaronilaatikko – Lapsiperheen klassikko maistui lapselle erinomaisen hyvin.

Tofypyörykät – Lapsen mukaan nämä ovat todella rapeita! Varoitan, nämä häviävät parempiin suihin yhdeltä istumalta.

Nyhtökaura-perunavuoka – Tein tämän reseptin tavallisesta perunasta. Suosittelen pysymään akuperäisessä reseptissä, jos et ole ihan varma oikean perunan valinnassa. Omani jäivät liian koviksi. Gnocchit toimivat todennäköisesti paremmin. Pistin tähän vähän liikaa chilistä arrabbiattaa, joten lapselta jäi tämä laatikko syömättä. Makunsa puolesta tämä oli kuitenkin viikon paras ruoka aikuiseen makuun.

Muussi ja paneroitu tofufilee – muussi maistui lapselle hyvin, mutta mummon kyläily ja nakkikastike sekoitti lapsen vegaanikokeilua sen verran, että tofut jäivät maistelematta.

Soijamaito – maistuu lapselle jo nyt ihan yhtä hyvin kuin lehmänmaitokin. Lapsi jopa pyytää itse soijamaitoa.

Muuta aiheesta: 

Vegaanihaaste, osa 3: Laita ruokaa lapsen kanssa

Vegaanihaaste, osa 1: vähentäminen tavoitteeksi! 

Kuinka lapsiperhe tarttui vegaanihaasteeseen

Vastaa