”Sun ei tarvitse laihduttaa grammaakaan!”

Kehopositiivisuuden ydinajatus on, että kaikki kehot ovat yhtä arvokkaita. Sosiaalinen media on mahdollistanut maailmalla megatrendiksi nousseen kehopositiivisuuden esiinmarssin, mutta Suomessa ilmiö on vielä alkutekijöissään. Tytti Shemeikka on yksi harvoista pelkästään kehopositiivista sisältöä tekevistä vloggaajista.

”Voit elää terveellistä elämää, eikä sun tarvitse laihduttaa saakeli grammaakaan”, täräyttää Tytti Shemeikka. Istumme kahvilassa aamulatella, emmekä syö pullaa. Shemeikka on polkenut tapaamiseemme pyörällä. Murskataan siis heti kättelyssä se yleisin stereotypia lihavasta ihmisestä, siis se, että lihava syö liikaa eikä harrasta liikuntaa.

Shemeikka on kehoaktivisti ja vloggaaja. Hän tuottaa omalle Vatsamielenosoitus YouTube-kanavalleen pelkästään kehopositiivista sisältöä. Shemeikka on videoillaan aito ja rohkea, erityisesti lihavien kehojen puolestapuhuja. Samalla hän on esikuva monelle syömishäiriöiselle ja koulukiusatulle.

Aina Shemeikka ei kuitenkaan ole ollut sinut kroppansa kanssa. Päinvastoin. Hän painiskeli vuosia ulkonäkö- ja laihdutuspaineiden kanssa. ”Olen valvonut öitä ja miettinyt, että olen niin läski ja heti aamulla on aloitettava laihdutuskuuri”, muistelee Shemeikka. Oma huono olo sai aikaan myös toisten ihmisten ulkonäön arvostelua.

Kehopositiiviseen ajatteluun Shemeikka törmäsi ensi kertaa Instagramissa nähtyään amerikkalaisen plusmalli Ashley Grahamin ja kehoaktivisti Megan Jayne Crabben (@bodyposipanda) kuvia. Kehopositiivisuuden kautta Shemeikka on oppinut hyväksymään oman vartalonsa. Blogin ja tubekanavan nimi syntyikin omasta kipupisteestä, vatsasta.

Vatsamielenosoitus –kanavan kommentointi on värikästä. Saman videon kommenteissa Shemeikkaa saatetaan huoritella ja kehottaa tappamaan itsensä. Seuraava kommentoija taas pitää vloggaajaa maailman ihanimpana ihmisenä ja rakastaa häntä. Tytti Shemeikan taktiikka kommenttien käsittelyyn on lukea niitä vain silloin, kun on hyvä fiilis ja olo valmiiksi kuin maailmanvalloittajalla. Rajuimmat huutelut hän kuittaa trollaamiseksi, jolla häntä pyritään loukkaamaan ja hiljentämään.

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on tuotu esiin kritiikkiä siitä, kuinka kehopositiivuus esitetään yksinkertaistetun helppona ratkaisuna: kehon muuttamisen sijaan muutetaan vain suhtautumista omaan kehoon. Mediatutkija Kaisu Hynnän omien havaintojen mukaan kehopositiivinen ajattelu on kuitenkin monipuolisempaa kuin kritiikki antaa ymmärtää. Oman kehon aiheuttamia ikäviä tai häpeällisiä tuntemuksia ei pyritä salamaan. ”Vaikka lopullinen tavoite on oman kehon rakastaminen, on tunteiden kirjo moninaisempi. Jos oma ajatus kehon suhteen muuttuukin hyväksyväksi, voi ympäriltä tuleva palaute silti olla torjuvaa. Tämä vaikuttaa aaltoileviin tunteisiin”, sanoo Hynnä. Oman kehon hyväksyminen ja rakastaminen on yleinen asiantila, johon palataan huonojen hetkien jälkeen.

Hynnä on mediatutkimuksen tohtorikoulutettava, ja hän tekee väitöskirjaansa kehopositiivuusliikkeestä ja lihavuusaktivismista. Hän tutkii sitä, millaisia tunteita kehopositiiviset selfiet ja lihavuusaktivistien blogit yleisössä herättävät ja miten erilaisen kehon omaavia puhutellaan.

 

 

 

 

 

 

 

Mediatutkija Kaisu Hynnän mielestä ruotsalainen Sara Dahlström @fitnessfeministen on kiinnostava, stereotypioita rikkova esimerkki itsensä lihavaksi määrittelevästä fitnessharrastajasta. 

Hynnän mukaan kehopositiivinen ajattelu ei sinänsä ole uusi asia. Esimerkiksi feministit ovat kritisoineet vallitsevia kehonormeja jo 1800-luvulta lähtien. Amerikassa varsinainen lihavuusaktivismi alkoi 1960-luvulla. Kehopositiivisuudessa korostuu ajatus siitä, että kaikki kehot ovat yhtä arvokkaita – ja kauniita. Lihavien kehojen lisäksi hyväksytään laihat, amputoidut ja kaikki ne kehot, jotka usein jäävät marginaaliin.

Muutokset yhteiskunnan normeissa ja ihmisten mielissä ovat hitaita. On myös tärkeää pohtia sitä, onko kauneusihanteen korvautuminen toisella askel parempaan suuntaan. ”Kauneusihanteet eivät sinänsä ole hyvä asia”, muistuttaa Hynnä. Kauneusihanteista irti pääseminen lienee mahdotonta. Kehopositiivisuusajattelu pääsee kuitenkin vaikuttamaan ihanteisiin laventamalla kauneuden määritelmää.

Matkaa on vielä taitettavana. Vaikka mallimaailma tarjoilee meille pluskokoisia malleja ja tätä kautta enemmän samaistumiskohteita, ovat he silti perinteisellä tavalla kauniita naisia. Massaa saa olla tietyissä kohdissa kehoa: iso takapuoli viehättää, mutta pömppövatsa ei. ”Minä kaipaisin mallimaailmaan lihavia malleja, joilla on kaksoisleuka. Onko kuitenkin niin, että rehevilläkin malleilla täytyy olla laihannäköiset kasvot”, pohtii Shemeikka.

Kehopositiivisen ajattelun voi aloittaa helposti seuraamalla erilaisia kehoja somessa, esimerkiksi Instagramissa. ”Minun on itseni helppo puhua lihavuudesta ja somessa on hyviä esimerkkejä siitä, miten rakkaudella sanottua maharöllöä ei tarvitse aina saada piiloon, vaan se mahalinja saa näkyä vaikka kynähameen alta”, rohkaisee Tytti Shemeikka.

 

 

 

 

 

 

 

Teksti ja artikkelikuva: Minna Laukkonen
Kaisu Hynnän kuva: Johanna Naukkarinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *