Hanna Savannan tie vuorovaikutuskouluttajaksi on ollut mutkikas, mutta selkeä. Rakentavan vuorovaikutuksen oppiminen auttoi häntä itseään aikoinaan eroprosessissa. Nyt hän auttaa työkseen ihmisiä haasteellisissa tilanteissa työpaikoilla ja parisuhteissa.
Majatalon eteisessä on valtavat keot kenkiä ja vaatteita. Salissa pirtinpöytien päällä on lautapelejä ja eriparisia kahvimukeja. Lapset ovat juuri rakentaneet nuoskalumesta suuren lumiukon majatalon pihalle ja silittelevät nyt makuupaikallaan rauhallisesti tarkkailevaa valtavankokoista mustaa tanskandoggia.
Helsingin ja Turun välillä sijaitsevassa majatalossa vietetään NVC-talvileiriä. NVC tulee sanoista Nonviolent Communication. Se on amerikanjuutalaisen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kehittämä vuorovaikutusprosessi, jonka avulla rakennetaan yhteyttä ihmisten välille ja ylläpidetään yhteys haasteellisissakin tilanteissa. Hanna Savannan kouluttamat rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajat perheineen ovat kokoontuneet yhteisille leireille jo seitsemän vuoden ajan. Leireillä harjoitellaan NVC-taitoja, verkostoidutaan, kannatellaan ihmisiä toimimaan omien arvojensa mukaisesti ja tuetaan lastenkasvatuksen haasteissa.
Osallistujien lapset ovat vuosien aikana ehtineet ystävystyä toistensa kanssa. Pirtinpöytien äärellä lapset muistelevat yhdessä, kuinka pieni nyt yksivuotias Tino-koira oli pentuna. Ja kuinka paljon hitaammin ihmislapsi kasvaa ja kehittyy ensimmäisen elinvuotensa aikana.
Hanna Savannalla on parinkymmenen vuoden kokemus vuorovaikutuskouluttajan ja sovittelijan työstä. Hän tietää, mistä ihmisten väliset ristiriidat kumpuavat ja miten autetaan rakentamaan siltoja ihmisten välille, jotta ihmiset kuulevat ja ymmärtävät toisiaan.
Hanna Savannan ensikosketus NVC:hen tapahtui hieman kuin sattuman kaupalla. Hänen ystävänsä oli tutustunut sen menetelmiin viettäessään aikaa ekoyhteisössä Skotlannissa 90-luvun puolivälin jälkeen. Suomeen palattuaan ystävä löysi aiheesta ruotsinkielisen kirjan. Suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta ei vielä tuolloin ollut. Ystävä toi kirjan Hannalle, koska tiesi Hannan osaavan ruotsia ja pyysi kertomaan, mitä kirjassa kerrotaan.
”Se oli koskettava pyyntö. Kukaan ei ole ennen minulta sellaista pyytänyt.”
Kirja teki Hannaan syvän vaikutuksen.
”Siinä hetkessä tiesin, että haluan tätä lisää elämääni.”
”Minun ajatusmaailmani ja uskomukseni kolahtivat heti yhteen lukemani kanssa. Ajattelin, että herrajumala, että joku ilmaisee nämä asiat sillä tavalla, miten minäkin olen aina uskonut. Varmaan löysin siitä paljon itseäni. Siinä hetkessä tiesin, että haluan tätä lisää elämääni.”
NVC-prosessissa on neljä askelta: havainto, tunne, tarve ja pyyntö. Kun ihminen tunnistaa tarpeensa ja pystyy ilmaisemaan ne, hän löytää niiden tyydyttämiseksi toimintatavat, jotka tyydyttävät tarpeita varmemmin. Ihminen oppii ymmärtämään myös muiden tarpeita ja osaa sopeuttaa omaa toimintaansa niin, että kaikkien tarpeita huomioidaan eikä oma toiminta silloin vahingoita muita.
”Vihaisena ihminen on suuressa vaarassa valita sellaisen toimintatavan, joka ei todellakaan tyydytä hänen tarpeitaan. Ihminen voi vihapäissään sanoa puolisolleen jotain, mitä saattaa katua myöhemmin. Jos kaipaat puolisoltasi kunnioitusta, rehellisyyttä ja rakkautta, mutta haistatat hänelle pitkät, on aivan varmaa, etteivät omat tarpeesi tyydyty.”
Hanna Savannan mukaan monissa parisuhteissa on vastaavanlaisia toimintamalleja. Tähän on ikään kuin opittu jo lapsuudessa, jos tarpeiden ilmaisuja on vaimennettu ja kehotettu käyttäytymään ”hyvin”: ei saa itkeä eikä tapella. Tarpeista ei ole opittu pitämään kiinni, eikä niitä aikuisena enää tunnisteta.
Samaan aikaan kun Hanna tutustui NVC:n prosesseihin hän työskenteli Nokiassa assistenttina ja pohti parisuhdettaan nyt jo aikuisten lasten isään.
”Yleensä olin tehnyt päätöksiä elämässä hyvin nopeasti, mutta eropäätös lasten isästä oli vuosikausien prosessi. NVC antoi minulle työkaluja siihen. Aluksi minulla oli käsitys, että olisi lasten edun mukaista jatkaa parisuhdetta. Sitten tutustuin tarvesanoihin ja listasin omat sekä lasteni tarpeet, jotka olivat uhan alla tai vaarassa, jos jatkan suhdetta. Paino vaa’alla muuttui ihan toisin päin. Sain luottamuksen siihen, että lastenkin tarpeet tyydyttyvät tehokkaimmin, jos eroan.”
Hanna haki oppia NVC-mallin kehittäjä Marshall B. Rosenbergin koulutuksista Yhdysvalloissa, Kanadassa ja monissa Euroopan maissa. Suomessa oli tuohon aikaan vain pieni ryhmä NVC:stä innostuneita ja yksi sertifioitu kouluttaja, joiden kanssa hän perusti Suomen NVC-yhdistyksen. Tämän jälkeen työryhmä käänsi suomen kielelle Myötäelämisen taito -kirjan.
Hanna perusti oman yrityksensä Savanna ConneXionsin vuonna 2000 ja koulutti alussa muun muassa Nokian henkilökuntaa. Pikkuhiljaa koulutusyhteistyö laajeni kesäyliopistoihin. Hän kertoo, ettei ole juurikaan markkinoinut koulutuksiaan vaan ihmiset hakeutuvat NVC:n pariin pitkälti suositusten perusteella.
”Kun menen kouluttamaan työyhteisöihin, kysyn etukäteen hankalista vuorovaikutustilanteista. Monesti ongelmana voi olla työntekijöiden poissaolot, motivaatio-ongelmat, muutostilanteet tai haasteellisten asioiden puheeksi ottamisen vaikeus. Teorian lisäksi koulutuksessa on aina mukana käytännön harjoituksia.”
Lyhyenkin koulutuksen aikana osallistujat oppivat NVC-prosessin neljä askelta ja myös jonkin verran soveltamaan oppeja omassa työssään. Varmimmin mieleen jää se, miten ei ainakaan kannata toimia.
”Vuorovaikutuskoulutus auttaa ymmärtämään, että konfliktitilanteet ovat luonnollisia ja inhimilliseen vuorovaikutukseen kuuluvia tilanteita, joita ei tarvitse vältellä.”
”Ihmiset ovat monesti neuvottomia vaikeiden asioiden äärellä. Vuorovaikutuskoulutus auttaa ymmärtämään, että konfliktitilanteet ovat luonnollisia ja inhimilliseen vuorovaikutukseen kuuluvia tilanteita, joita ei tarvitse vältellä. Kun konflikteihin puututaan ajoissa, ne eivät laajene.”
Hanna kasvoi nelilapsisessa perheessä Iisalmessa, pikkukaupungissa Pohjois-Savossa. Molemmat vanhemmat olivat opettajia. Perheeseen kuului myös kolme siskoa ja koira, rottweiler.
”Menin kouluun kuusivuotiaana. Muistan, että jo kouluaikana opetin monesti asioita kavereilleni.”
Hannan lapsuus kului pitkälti hevostalleilla. Hän oli mukana perustamassa ratsastusseuraa. Koljonvirran ratsastajat ry perustettiin vuonna 1972. Hanna oli yhdistystä perustettaessa vasta 10-vuotias ja alkoi pian sen jälkeen pitämään itsekin ratsastustunteja.
Hanna Savanna Temppu-hevosen selässä Iisalmessa 1973
”Heti kun pääsin ylioppilaaksi, muutin Helsinkiin. Tuohon aikaan suunta oli etelään. Paluumuuttajakäsitettä ei vielä tunnettu. Halusin itsenäisyyttä ja vapautta. Halusin päästä opiskelemaan.”
Haaveissa siinteli eläinlääketieteellinen sekä englannin ja saksan kielen opinnot. Englantia hän pyrkikin lukemaan heti lukion jälkeen – tai melkein pyrki.
”Minähän menin väärään aikaan sinne pääsykokeisiin!”
Hanna oli nähnyt paljon vaivaa päästäkseen yliopistoon. Hän uhrasi jopa nuorelle niin tärkeän juhannusaaton juhlinnat ja pänttäsi englantia pihamökissä Helsingin Pirkkolassa.
”Sain vielä kaasumyrkytyksen. Pihamökin kylpyhuoneen vesi lämmitettiin kaasulla. Liekki oli sammunut ja kaasua vuosi mökkiin, kun olin kylvyssä. Oksetti ja pyörrytti.”
Pääsykoepäivänä Hanna seisoi Porthanian pihalla. Ulkona olevassa kyltissä luki, että pääsykokeet olivat alkaneet jo aamulla ja päättyneet juuri silloin, kun Hanna saapui paikalle.
Pääsykoepäivänä Hanna seisoi Porthanian pihalla. Ulkona olevassa kyltissä luki, että pääsykokeet olivat alkaneet jo aamulla ja päättyneet juuri silloin, kun Hanna saapui paikalle.
” Se oli traumaattinen kokemus. Olin valmistautunut pääsykokeisiin monta kuukautta. Osasin kirjat melkein ulkoa. En enää koskaan pyrkinyt uudestaan Helsingin yliopistoon, vaikka olen joitakin kursseja siellä käynytkin.”
Hannan tie vei maailmalle ja au-pairiksi Itävaltaan. Perhe osoittautui haastavaksi, eikä Hanna viihtynyt kauaa au-pairina vaan ajautui Itävallassakin hevosten pariin.
Lehti-ilmoituksessa etsittiin hevosrakasta tyttöä. Hannasta tuli rouva Federerin kolmen hevosen ja yhden koiran hoitaja pienellä maatilalla Gemain Le Barnin kylässä.
”Se oli sillä tavalla merkittävä homma, että siellä oli sininen tanskandoggi, jonka nimi oli Milo. Tykästyin rotuun. Ensimmäinen oma tanskandoggini oli myös sininen uros. Tino on nyt kolmas tanskandoggi, joka minulla on ollut. Koiran kanssa mä jaan ilot ja surut ja kaikki voimakkaat tunteet ensimmäisenä.”
”Koiran kanssa mä jaan ilot ja surut ja kaikki voimakkaat tunteet ensimmäisenä.”
Itävallassa ollessaan Hanna opiskeli Wienin yliopistossa saksan ja turkin kieltä.
Tallityttö ja ratsastuksenopettaja Iisalmessa, osastoavustaja Kivelän sairaalassa, tehdassiivooja Alkossa, au-pair Wienissä, apulaispuvustaja Theater an der Wienissä, avustaja formulakisoissa ja automessuilla Euroopassa, kääntäjä Turkin suurlähetystössä, assistentti Nokiassa, hevoskuiskaaja, työnohjaaja hevosen kanssa.
Hanna Savannan työhistoria on rönsyilevä. Vaikuttaa siltä, että punaista lankaa ei ole – ja kuitenkin on. Opettamisen lahja, rempseä ja asioita edistävä ote on kulkenut mukana aina Iisalmesta saakka. Entinen kollega Nokian ajoilta luonnehti Hannaa uudistajana ja yhteishengen luojana: ”Hän pyrki edistämään asioita ja ehkä jopa hieman rikkomaan rajoja. Jos työhön liittyi turhan tiukkoja sääntöjä, Hanna osasi tarvittaessa kyseenalaistaa asioita.”
Hanna Savannan asiakkaina on yrityksiä, yhteisöjä ja kouluja. Hänen yrityksensä järjestää työhyvinvointipäiviä ja luentoja sekä vuoden kestävää rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajakoulutusta sekä jo valmistuneille ohjaajille jatkokoulutuksia.
Mieluiten Hanna kouluttaa ihmisiä, jotka omalla työllään tukevat toisten hyvinvointia tai ovat kasvattajia ja hoitohenkilökuntaa.
”Sain hiljattain palautetta eräältä terapeutilta, joka kertoi aiemmin suhtautuneen asiakkaisiinsa sympaattisesti, mutta NVC-koulutuksen jälkeen hän on kyennyt olemaan empaattinen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, kuten sympatiaa kokeva tekee. Empaattinen ymmärtää toisen tunnetilan ja pystyy näin auttamaan paremmin.”
Hanna toimii myös sovittelijana erilaisissa ristiriitatilanteissa työpaikoilla ja kiusaamistapauksissa kouluilla. Tukea hakevat myös yksityishenkilöt, jotka tarvitsevat tukea asioiden selvittelyssä puolison tai muiden läheisten kanssa.
Riitatilanteet syntyvät yleensä silloin, kun yhteys toiseen ihmiseen katkeaa. Ihminen ei itse tule kuulluksi ja ymmärretyksi tai ei kykene kuulemaan toista.
”Sovittelutilanteet työpaikoilla liittyvät usein väärinymmärryksiin ja tulkintoihin toisesta ihmisestä. Ajattelemme helposti, että ihmiset eivät arvosta tai hyväksy. Sovittelijan tehtävä on auttaa siltaa rakentumaan, jotta ihmiset kuulevat ja ymmärtävät toisiaan. Rohkaisen ottamaan esille niitä asioita, joissa pelottaa olla rehellinen.”
Keväällä Hanna järjestää rakentavan vuorovaikutuksen ohjaajille leirin Turkissa. Elämä on hyvää juuri nyt. Yksi tulevaisuuden haave odottaa kuitenkin vielä toteutumistaan.
”Vanhoissa suomalaisissa elokuvissa mentiin aina hermoparantolaan lepäämään. Haluan perustaa sellaisen. Hermoparantolaan olisivat tervetulleita kaikki toipilaat, ja sinne voisi tulla hengailemaan ja halutessaan osallistua toiminnan pyörittämiseen.”
Majatalo, jossa Hanna järjestää talvileirejä, on jo aika lähellä hermoparantolaa. Hanna lisäisi siihen vielä maatilan ja eläimet. Maatilalla elettäisiin omavaraistaloudessa ja pihalla käyskentelisi ainakin koiria ja hevosia. Siellä ei olisi pakko tehdä mitään, vaan voisi olla juuri sellainen kuin on.
Teksti: Minna Laukkonen
Kuvat: Sampo Herranen ja Juha Ruotsalainen
Edit: 3.5.2019 klo 11.43 lisätty kuvaajien tiedot