Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina ilmestyi 1978. Kirja on puhutellut lukijoita vuosikymmenestä toiseen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Ebba Witt-Brattström omisti teoksensa Vuosisadan rakkaussota Märta Tikkaselle.
Kirjat herättävät kysymyksiä siitä, miksi edes feministin perhe ei ole vapaa sukupuolirooleista, miksi eroa on helvetin katkeraa tehdä ja miten väkivaltaiseen mieheen saattoi rakastua. Kata-Riina ja Minna keskustelivat siitä, mitä ajatuksia kirjat heissä herättivät.
Minna: Vuosisadan rakkaussota on suhdettaan perkaavan naisen ja miehen dialogi. Rakkautta ei enää ole. On vain viha ja pettymys toiseen. Taistelun lisäksi kirja kertoo ahtaista sukupuolirooleista ja väkivallasta.
Mies sanoi:
Jos hylkäät minut
minä vihaan sinua
elämäsi loppuun asti.
Nainen sanoi:
MInusta tuntuu
että joko sinun tai minun
on kuoltava
(Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan rakkaussota)
Kata-Riina: Vuosisadan rakkaustarina kertoo Tikkasten avioliitosta. Märta Tikkanen on kertonut kirjoittaneensa Vuosisadan rakkaustarinan, jotta hänen miehensä ymmärtäisi, millaista on elää perhe-elämää alkoholistin kanssa. Hänelle etenkin lasten näkökulma oli tärkeä. Kirja piirtää kuvan koulutetun naisen asemasta 70-luvun Suomessa: kodinhoito ja lapset olivat naisen vastuulla. Mies sai keskittyä luomistyöhön ja omaan uraansa.
Minna: Molemmat kirjat olivat minulle uusia tuttavuuksia. Pidin Tikkasen kirjassa sen rakenteesta: ensin esiteltiin arjen kauheutta. Toinen osa analysoi sitä, miten tähän on tultu. Kolmannessa osassa oli sellaista, nyt siskot nouskaa -tunnelmaa. Tsemppausta itselle ja muille naisille. Vuosisadan rakkaussodassa rasitti aluksi dialogimaisuus: mies sanoi, nainen sanoi, ja rakenteen puuttuminen. Kun ideaan pääsi mukaan, rakenteen puuttuminen lakkasi häiritsemästä.
Kata-Riina: Olen lukenut Vuosisadan rakkaustarinan ensimmäisen kerran vuonna 2005. Vaikutuin siitä silloin ja vaikutuin nyt. Pidän Tikkasen tavasta kirjoittaa, se on todella täyttä ja kaunista. Tarttumapintaa alkoholismiin ei itsellä ole, mutta teksti on niin elävää, että viina löyhkää kirjan sivuilta. Nautin Märta Tikkasen ajattelusta. Siitä, miten kirkasnäköisesti hän pohtii itseään, parisuhdettaan, vihaa ja rakkautta. Kirjassa on rankasta aiheesta huolimatta, lämpöä ja moniulotteisuutta.
Sinä olit haaste, niin rohkea
että se oli väistämätön
sinä olit tehtävä
aivan liian vaikea
ja siksi välttämätön
(Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina)
Minulle Vuosisadan rakkaussota jäi jotenkin ontoksi kokemukseksi. Kirjassa ei mielestäni ole erityisiä kaunokirjallisia ansioita. Teksti on arkipäiväistä, sävyt puuttuvat.
Minun on mahdotonta kuvitella, kuinka kukaan voisi rakastua kirjan mieheen. Hänhän on ihan sietämätön kusipää. Olisin kaivannut mukaan esimerkiksi muistoja, siitä minkälainen mies oli silloin, kun pari tapasi. Lukiessani kirjaa ihmettelin, että mikä ihme heitä piti yhdessä.
Minna: Minäkin pohdin, mikä on saattanut parin yhteen. Lähtökohtaisesti ajattelin kirjoja eri tavalla. Tikkaset olivat yhdessä Henrikin kuolemaan saakka, kun taas rakkaussodassa pariskunta tekee erotyötä. Ehkä Rakkaustarinassa eletään eräänlaisessa symbioosissa. Witt-Brattsrömin kirjassa on tilanne päällä, se näkyy myös hallitsemattomana tekstinä. Tikkasella on ollut aikaa analysoida tilannetta enemmän.
Witt-Brattströmin kirjan ansio oli, ettei mikään riippuvuus ollut siinä keskiössä. Löysin siitä universaaleja ahaa-elämyksiä: näinhän nämä parisuhderiidat etenevät. Kontrolli on menetetty täysin, ja tähdätään toisen heikoimpaan kohtaan.
Kata-Riina: Hesarissa oli mielipidekirjoitus , jossa kirjoittaja oli tuohtunut siitä, että tunnetut naiset, kuten Tikkanen ja Witt-Brattström kutsuvat julkisuudessa rakkaudeksi tällaisia vahingollisia ihmissuhteita. Kirjoittajan mukaan ne luovat huonon esimerkin naisille. Mitä mieltä olit tästä?
Minna: Witt-Brattströmiä on kuvattu soihtuna patriarkaalisessa pimeydessä ja Tikkanenkin oli oman aikansa aktiivinen naisasianainen. Luettuani mielipidekirjoituksen heräsi epätoivo, eivätkö nämä feministitkään ole saaneet tasa-arvoisempaa parisuhdetta aikaiseksi?
Vai onko feminismiä se, että he tuovat nämä asiat esiin, jolloin yksityisestä tulee yleistä ja poliittista?
Kata-Riina: Olit siis mielipidekirjoittajan kanssa samaa mieltä?
Minna: Kyllä. Olin jopa pettynyt siitä, miten stereotyyppisiä nämä taiteilijaliitot ovat olleet. Syntyikö ristiriita siitä, ettei nainen suostunut pienentämään itseään miehelle sopivaksi?
Mies sanoi: pyörit vain omassa draamassasi
et ota todella osaa elämääni
Nainen sanoi: koska en viihdy avustajan roolissa, jonka olet varannut minulle
Mies sanoi: naisen tehtävänä on olla miehen elämän aurinko ja lämpö
avioliiton äkilliset säänvaihtelut ovat minulle arvoitus
mihin aurinko katosi
(Ebba Witt-Brattström: Vuosisadan Rakkaussota)
Niin minä syytän sinua
siitä että et näe minua
sellaisena kuin olen
vaan yrität tehdä minut uudelleen
omien tarpeittesi mukaan
(Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina)
Kata-Riina: Ehkä heitä veti alunperin yhteen taiteilijuus ja yhteiset keskustelut. Sitten mukaan tulikin kilpailuasenne. Henrik Tikkanen oli kateellinen vaimonsa saamasta huomiosta. Märta Tikkanen toteutti itseään yöunista nipistäen, kun taas Henrik Tikkasen koko elämä oli itsensä toteuttaminen.
Jos yrität lyödä minut laudalta
en tiedä mitä tapahtuu
(Märta Tikkanen:Vuosisadan rakkaustarina)
Kata-Riina: Mutta voiko näitä liittoja kutsua rakkausliitoiksi?
Minna: Mitä rakkaus on? On selvää, että näissä liitoissa on jaettu paljon. Ehkä siellä on ollut mukana läheisriippuvuutta. Miten kukaan voi määritellä rakkauden toisen puolesta?
Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutussa vuodelta 2014, Märta Tikkanen sanoo katuvansa vain kahta kirjoittamaansa lausetta. Kaipaan häntä usein. Hetkeäkään en ole toivonut häntä takaisin.
”Henrikin kuolemasta piti kulua 30 vuotta ennen kuin oikeastaan ymmärsin, etten minä enää sillä tavalla sanoisi. Kaipaan häntä usein ja ehkä ajoittain haluaisin hänet takaisin.”
”Hän oli elämäni suurin rakkaus. Helppoa elämää en ole koskaan pyytänyt.”
Märta Tikkasen ja Ebba Witt-Brattströmin haastattelu Helsingin Sanomissa. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005581192.html
Ebba Witt-Brattström Helsinki Litissä lauantaina 26.5.2018
Märta Tikkanen (os. Cavonius) on suomenruotsalainen kirjailija ja runoilija. Hän on kirjoittanut lukuisia romaaneja, runokokoelmia, joista tunnetuin lienee Vuosisadan rakkaustarina.
Tikkanen oli naimisissa kirjailija ja kuvataiteilija Henrik Tikkasen kanssa 1963-1984.
Ebba Witt-Brattström on ruotsalainen kielentutkija. Hän on työskennellyt vuodesta 2012 lähtien Helsingin yliopistossa pohjoismaisen kirjallisuuden professorina. Witt-Brattström on ruotsalaisen Feministinen aloite -puolueen perustajajäsen.
Hän oli naimisissa ruotsalaisen kirjallisuudentutkijan ja Ruotsin Akatemian jäsenen, Horace Engdahlin kanssa 1989–2014.
Dialogi: Kata-Riina Heinonen-Tricarico ja Minna Laukkonen
Kuva: Minna Laukkonen