Pysäytä tunnesyöminen tuo armollisuuden näkökulmaa tunnesyömisen kanssa kamppaileville

Uusi vuosi, uusi minä! Iltapäivä- ja aikakauslehtien vuodenvaihteen ruokareseptiähky on vaihtunut tammikuun laihdutusresepteihin. Mutta mitä jos en tänä vuonna laihduttaisikaan? Olisiko sen sijaan aika tutustua omiin tunteisiin ja pysähtyä kuuntelemaan kehon viestejä?

Pysäytä tunnesyöminen odotti kirjahyllyssäni oikeaa lukuhetkeä useamman kuukauden. Mielessäni kummittelivat lukuisat laihduttamista käsittelevät oppaat, joita luin etenkin parikymppisenä erilaisten elämäntaparemonttien (lue: laihdutuskuurien) innoittamana.

Sittemmin olen raahannut oppaat hyödyttöminä paperinkeräykseen päällimmäisenä tunteenani totaalinen epäonnistuminen itsekurin harjoittamisessa.

Onkin heti alkuun mainittava, että Pysäytä tunnesyöminen ei ole hyvinvointi- eikä varsinkaan laihdutusopas. Päinvastoin.

Kirja varoittaa lukijoita jatkuvan laihdutuskuurin vaaroista lempeästi. Laihduttaminen sekoittaa kehon omat nälkä- ja kylläisyysviestit ja tyhjentää energiavarastot. Kukaan ei myöskään jaksa laihduttaa ikuisesti. 

 

Keho vaatii veronsa.
Nälänhätäkausia seuraa helposti ahmimiskausi.

 

Syöminen on paitsi ruokaa, se on myös tunnetta, tunteen säätelyä, pakoa, nautintoa ja turvallisuutta. Siksi Pysäytä tunnesyöminen on paitsi kirja syömisestä, se on myös kirja tunteista.

Tunnesyöminen, toiselta nimeltään tunneperäinen syöminen, perustuu uskomukseen siitä, että kun tunteensa syö pois, niitä ei tarvitse kohdata.

Tunnesyöminen aiheuttaa tyypillisesti ylensyömistä; kun syömisen on aloittanut, sitä voi olla vaikea lopettaa

Tunnesyöjä syö tai paastoaa vastauksena vaikeisiin tunteisiin, hankaliin ajatuksiin, arjen ongelmiin, työelämän vastoinkäymisiin tai vaikkapa tylsyyteen. Loppujen lopuksi syömisellä tai syömättömyydellä ihminen mittaa omaa arvoaan.

 

Ruoasta tulee rakas vihollinen,
ahdistuksen helpottaja tai petollinen lohduttaja.

 

Kirjan tekijä Katarina Meskanen on psykologian maisteri, kliininen psykologi ja tuleva psykoterapeutti. Hän on työssään tavannut paljon tunnesyömisestä ja syömishäiriöistä kärsiviä. Tämä näkyy tekstin tyylissä: Meskanen suhtautuu lukijaan kuin ystävään tai rinnallakulkijaan, kunnioittavasti.

Pysäytä tunnesyöminen antaa tunnesyömisestä kärsivälle toivoa. On mahdollista löytää tasapainoisempi ja mutkattomampi suhde ruokaan. Se vaatii kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea armollista asennetta itseään kohtaan, koska tunnesyömiseen liittyy paljon syyllisyyden ja häpeän tunteita.

Mutta kuten Meskanen toteaa kirjassa, tärkeintä on matka ja tutustuminen itseen ja omiin tunteisiin. Tässä on kirjan mukaan avain tunnesyömisestä tervehtymiseen.

Pysäytä tunnesyöminen koostuu kolmesta osasta.  Ensimmäisessä osassa määritellään tunnesyöminen ja kuinka se ilmenee. Toisessa osassa pohditaan omaa syömistä ja omia tunteita, ja kolmannessa annetaan eväitä syömisen ja omien tunteiden kanssa sinuiksi tulemiseen.

Kokeile itse -osiot herättelevät lukijaa pohtimaan kussakin luvussa käsiteltyä aihetta harjoitteiden kautta. Näitä ovat esimerkiksi kehoa rentouttavat fyysiset harjoitukset ja oman tunnemiellekartan laatiminen.

Liiteosioon kirjan lopussa on koottu monipuolisia käytännön työkaluja, joita lukija voi hyödyntää matkallaan ulos tunnesyömisen noidankehästä.

Meskanen käsittelee aihetta monipuolisesti. Ääneen pääsevät tekijän lisäksi joukko eri alojen asiantuntijoita ja vaikuttajia. Myös tunnesyömisestä kärsivien ihmisten ääni pääsee kuuluviin tarinoiden muodossa.

Kokemustarinat ovat kirjan koskettavinta antia. Ne avaavat ikkunan syömishäiriöstä kärsivien maailmaan. Itselle nousivat pintaan omat syömiseen ja ruokaan liittyvät muistot.

Pystyin samastumaan moneen tunnesyömisestä kärsivän ihmisen kokemukseen ja lukiessa oli välillä pakko huudahtaa ääneen: ‘Tuo lause on kuin omasta suustani!’

Asiantuntijapuheenvuoroista mieleeni jäi erityisesti Etelän-SYLI ry:n toiminnanjohtaja Uura-Liina Lahti, joka vertaa syömisongelmaa narsistiseen ystävään. 

 

”Alun ihastumis- ja kuherrusvaiheen jälkeen
narsistinen ystävä haukkuu ja moittii,
saa olon tuntemaan arvottomaksi, kelpaamattomaksi, riittämättömäksi ja vääränlaiseksi.
Lopulta se eristää elämästä.”

-Uura-Liina Lahti, Etelän-Syli ry


Pysäytä tunnesyöminen herätti lukukokemuksena itsessä sekä ihmetystä että helpotusta.

Ihmetystä siksi, että olen elänyt yli nelikymppiseksi enkä juurikaan ole pohtinut syömistä ja laihduttamista tunnesyömisen näkökulmasta.

Helpotusta puolestaan sen oivaltamisesta, että en olekaan kurinalaton laihduttaja, vailla tahdonvoimaa oleva oman elämäni epäonnistuja. Suhteeni syömiseen voi muuttua paremmaksi, kun pysähdyn miettimään, mihin tunteeseen syön.

Omiin tunteisiin tutustuminen voi merkitä matkustamista ajassa taaksepäin aina lapsuuteen saakka. Monissa perheissä tunteita ei ole osattu lausua ääneen, sen sijaan rakkautta ja välittämistä on osoitettu ruoalla ja herkuilla. 

 

Syömisellä on voinut ansaita hyväksyntää: ”Syö lautanen tyhjäksi!”

 

Kirjaa lukiessani ymmärsin, että ruoka ja herkut ovat tarjonneet myös minulle tavan osoittaa ja vastaanottaa rakkautta ihmissuhteissa.

Kun lapsen kanssa leipoo kotona tai herkuttelee pikaruokaravintolassa hampurilaisilla, se merkitsee yhteistä aikaa. Ihanille ystäville haluan puolestani tarjota seitsemää sorttia syötävää välittämisen ja arvostuksen osoituksena.

Ruoka on tullut apuun tilanteissa, joissa ahdistus pyrkii pintaan. Kun läheiseni sairastui vakavasti, leipominen piti minut kiireisenä ja kasassa, koska en voinut romahtaa muiden läsnäollessa. Herkut lisäsivät turvallisuudentunnetta epävarmuuden keskellä.

Meskasen mukaan kirjaa ei tarvitse lukea alusta loppuun vaan itseään kuunnellen, sieltä täältä. Luin silti kirjan kannesta kanteen.

Suosittelen Pysäytä tunnesyöminen -kirjaa kaikille, jotka kamppailevat tunnesyömisen kanssa sekä heidän läheisilleen. Suosittelen kirjaa myös heille, jotka eivät ahmi ruokaa tai panttaa herkkuja, mutta jotka haluavat lisätä itsetuntemusta ja elämänhallintaa erityisesti suhteessa ruokaan ja syömiseen.

Aion palata kirjan äärelle vielä monta kertaa. Seuraavalla kerralla kun epämiellyttävät tunteet alkavat velloa rinta-alassa, katan pöytään herkkujen sijasta palapelin. Muun muassa tämä keino on mainittu kirjan sata ideaa sisältävässä hyvinvointi- ja hemmottelupankissa.


Katarina Meskanen : Pysäytä tunnesyöminen, 2018, Tuuma
Teksti ja kuva: Terhi Harper
Kirjan kansikuva: Ina Majaniemi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *