Taistelukoiraksikin kutsuttu staffordshirenbullterrieri on oikeasti vauhdikas perhekoira

Bullirotuisista koirista on tullut muodikkaita ja haluttuja. Ne ovat löytäneet tiensä erityisesti keski-ikäisten koiranomistajien kotisohville. Jonot kasvattajille ovat pitkät.

Lahtelaisen Päivi Palviaisen ja kymmenvuotiaan Aino-tyttären rivitaloasunnossa touhuavat arjessa mukana nelivuotias staffordshirenbullterrieri Muru ja Lila-pentu.

Palviainen törmäsi etenkin koiranomistajuutensa alkuaikoina taistelukoiriin liittyviin ennakkoluuloihin, jotka johtuivat kielteisestä uutisoinnista tiedotusvälineissä. “Lehdissä oli juttuja ulkomailla tapahtuneesta onnettomuudesta, jossa staffi oli vahingoittanut lasta. Silloin jotkut kyselivät, olinko hankkinut tappajakoiran.”

Staffordshirenbullterrieri on Suomen suosituin bullirotu

Suomessa elää lähes seitsemän tuhatta Kennelliittoon rekisteröityä staffordshirenbullterrieriä, mikä tekee siitä maamme suosituimman bullirotuisen koiran. Staffordshirenbullterrierin rekisteröinnit ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Ruotsissa ja Norjassa rekisteröintimäärät ovat nousseet vielä Suomea jyrkemmin.

Suunta on päinvastainen monissa Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa, joissa rotua saatetaan pitää vaarallisena ja sen omistaminen on jopa kielletty lailla. Kielteinen asenne juontaa juurensa rodun kantamuotoon, jota käytettiin 1800-luvun Englannissa suurena kansanhuvina pidetyissä koiratappeluissa. Historiaan liittyvästä maineesta on vaikea päästä eroon.

Suomalaisissa tiedotusvälineissä keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö niin kutsutut taistelukoirat kieltää lailla tai niiden pitoa rajoittaa säädöksillä. Internetin keskustelufoorumeilla staffordshirenbullterrierejä saatetaan kutsua melko huolettomasti tappajakoiriksi, ja ne sekoittuvat keskusteluissa helposti esimerkiksi muihin bullterrierirotuihin.

Keski-ikäiset koiranomistajat ovat löytäneet rodun

Kun Päivi Palviainen hankki ensimmäisen staffordshiren-bullterrierinsä Doriksen vuonna 1999, koiran sai kasvattajalta verraten nopeasti. Palviainen arvioi, että rodun suosion kasvun myötä jonot kasvattajille ovat pidentyneet.

Staffordshirenbullterrierejä Highline’s-kennelnimellä kasvattava Niina Pylkkänen vahvistaa, että rotua haluavia on ruuhkaksi asti.

Pylkkäsen mukaan etenkin keski-ikäiset koiranomistajat ovat viime aikoina löytäneet aktiiviset staffordshirenbullterrierit seura- ja harrastuskoirikseen. Moni on tutustunut rotuun tuttujen tai naapureiden kautta. Sitä kautta mahdolliset ennakkoluulot taistelukoirista ovat karisseet.

Hyvä kasvattaja ei myy pentua egon jatkeeksi

Niina Pylkkäsen mukaan ammattitaitoiselta staffordshirenbullterrierikasvattajalta vaaditaan psykologista silmää karsia jonotuslistalta ne, joille rotu ei sovi.

“Itse en myy pentua henkilölle, joka on selkeästi hakemassa koirasta oman egon jatketta. Pennunostajan tulee myös ymmärtää, että rotu on aktiivinen ja vaatii johdonmukaisen koulutuksen. On tärkeää, että kasvattaja toimii rehellisesti ja rodun parhaaksi.”

Päämääränä hallittu kasvu

Staffordshirenbullterrieriyhdistyksen puheenjohtajana yli kaksikymmentä vuotta toiminut Tuire Okkola on samoilla linjoilla Niina Pylkkäsen kanssa. Okkola korostaa asiantuntevan ja määrätietoisen jalostuksen merkitystä sekä penturekisteröinnin ehtona olevien terveystutkimuksien tärkeyttä. Nämä pitävät rodun määrän tasaisena ja auttavat tuottamaan terveitä ja rodunmukaisia yksilöitä myös tulevina vuosina.

Samalla kun staffordshirenbullterrierin tulevaisuudesta huolehditaan rotuyhdistyksessä, Palviaisen perheessä Ainolla on jo selvät suunnitelmat Lila-koiran varalle. Hän aikoo kouluttaa pennusta oivan näyttelykoiran ja harjoitukset ovat alkaneet. Päivi-äiti saanee muutaman vuoden päästä tyttärestään tiukan vastuksen kilpakehään.

Kuva: Terhi Harper
Muikkelit kiittää haastatteluista Päivi Palviaista, Aino Kettusta, Niina Pylkkästä ja Tuire Okkolaa. 

Muut lähteet: Kennelliitto

Edit: Lisätty Aino Kettunen 2.2.2018 klo 19.04