Tyylikkäästi minä: Taïga Rapinat

Ranskalais-suomalainen vaatesuunnittelija ja graafisen suunnittelun opiskelija Taïga Rapinat rakastaa vaatteita, mutta ei seuraa pintamuotia. Rapinat asuu Helsingissä miesystävänsä Mikon, tyttärensä Bonnien ja poikansa Jackin kanssa. Perheeseen kuuluu myös kaksi sekarotuista kissaa, Coco ja hännätön Maïa. Rapinat kertoi muikkeleille elämästään kahden kulttuurin välissä, omasta tyylistään ja siitä, kuinka oppi rakastamaan omaa kehoaan.

Muikkeleiden Hijabin voi sitoa monella tavalla– jutun kuvitukset ovat Taïga Rapinatin käsialaa.

 

Kolme vuotta sitten sain tietää sairastavani fibromyalgiaa ja jouduin sairauslomalle visualistin työstä. Ymmärsin, etten pystyisi jatkamaan fyysisesti vaativassa hommassa, ja jouduin miettimään elämäni uusiksi. Rakastan piirtämistä, ja hahmotan maailmaa värien ja kuvien kautta. Koen, että graafisen suunnittelun opinnot täydentävät aiempia opintojani.

 

Vietin lapsuuteni Keski-Ranskassa, pienessä kaupungissa nimeltä Ussel. Vanhempani muuttivat kyseiseen kaupunkiin siksi, että se muistuttaa Suomea. Usselissa on paljon metsää, järviä ja talvisin runsaasti lunta. Minulla on neljä vuotta nuorempi, maailman ihanin pikkuveli, Hans. Lapsena olimme parhaita ystäviä.

Olen ollut koko elämäni Ranskassa “se suomalaistyttö”, ja Suomessa minua pidetään ranskalaisena. Nuorena koin vaikeaksi sen, että kasvoin kahden kulttuurin välissä. En tiennyt mihin kuuluin. Vasta aikuisena ymmärsin, että minun ei tarvitse valita. Voin olla sekä suomalainen että ranskalainen.

 

Lapsena pidin vaatteista, mutta minulla ei ollut ollenkaan tyylitajua. Olin hieman ylipainoinen ja kärsin siitä. Yritin viedä huomiota pois vartalostani räikeillä väreillä.

Teininä pukeuduin sporttisesti. Käytin aina tennareita. Kesälomat vietimme äitini kotikylässä Liperissä, josta kävin Joensuussa koluamassa kirppareita. Vintage ja retro-muoti eivät olleet muodissa Ranskassa, eikä kukaan ostanut käytettyjä vaatteita.

Yhdellä Suomen reissulla ostin itselleni farkkuhaalarit. Kenelläkään ei ollut kotikaupungissani haalareita siihen aikaan, mutta pian oli. Kiinnostus pukeutumiseen ja persoonalliseen tyyliin heräsi silloin. Aiemmin kyselin ystäviltä, miten minun pitäisi pukeutua. Nyt ystävät tulivat kysymään minulta neuvoja

 

Lukion jälkeen en tiennyt, mitä halusin elämältäni. Työskentelin lääketehtaassa, ja panikoin tulevaisuutta. Sitten tapasin ex-mieheni. Kahdeksan kuukauden päästä ensitapaamisesta olimme naimisissa. Muutimme pian Pariisiin.

En unelmoinut lapsena vaatesuunnittelijan urasta. Päädyin opiskelemaan muotia, koska olin alkanut saamaan positiivista palautetta omasta tyylistäni, ja koska olen aina piirtänyt paljon. Alan valinta osoittautui oikeaksi.

 

En kaipaa pariisilaista elämäntyyliä, vaikka tapasin päivittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Opiskelujeni ohessa tein töitä myyjänä tavaratalo La Samaritainessa. Erään työkaverini kautta pääsin harjoitteluun Lagerfeld Galleryyn.

Opiskelujen jälkeen työllistyin Ba&sh-merkin myymälään. Siellä opin somistamisen salaisuudet. Sen jälkeen pääsin töihin Isabel Marantin myymälään. Liikkeessä kävi päivittäin ranskalaisia ja kansainvälisiä julkkiksia. Heistä mukavin oli Sofia Coppola. Rakastan Sofia Coppolaa!

Pariisissa jatkoin oman tyylini kehittelyä: opiskeluaikoina pukeuduin naisellisesti. Käytin jakkuja ja sifonkimekkoja. Rakastin babydoll-lookia. Isabel Marantilta sain vaikutteita rock chick -tyylistä. Aloin käyttää löysiä vaatteita ja nahkatakkia. Kaulaani koristivat näyttävät kaulakorut ja korvissa killuivat hippihenkiset korvakorut. Nämä vaikutteet ovat pysyneet pukeutumisessani, mutta pikku hiljaa tyylini on muuttunut minimalistisempaan suuntaan.

 

Hiukset ovat aina heijastelleet sen hetkistä elämänvaihetta. Lapsesta teini-ikäiseksi minulla oli polkkatukka. Sen jälkeen olen vaalentanut, tummentanut, leikannut lyhyeksi, kasvattanut pitkät hiukset, mitä vain. Nuorempana minulla oli aina menossa jonkinlainen hiusprojekti. Viihdyn kaiken värisissä ja pituisissa hiuksissa.

En ole käynyt kampaajalla seitsemään vuoteen. Osaan leikata hiukseni itse ja säästän rahaa. Keväällä haluaisin pätkäistä hiukset hartiamittaan ja ottaa raitoja.

 

Erosin miehestäni vuonna 2016. Se oli rankkaa. Onneksi aloitin opiskelut samaan aikaan, joten sain muuta ajateltavaa. Erosta opin, että olen vahva ja pärjään erinomaisesti yksinkin. Opin myös, että parisuhteessa ei saa unohtaa itseään.

Mikko on lapsuudenystäväni. Äitimme olivat naapureita Liperissä ja molemmat naivat ranskalaisen miehen. Perheemme asuivat Ranskassa, mutta tapasimme vain kesäisin Suomessa. Olimme lapsena ihastuneita toisiimme, mutta emme koskaan tunnustaneet sitä toisillemme. Lapsuuden kesien jälkeen pidimme yhteyttä satunnaisesti.

Viime vuonna Mikko oli käymässä Suomessa ja otti  minuun yhteyttä. Hän ei tiennyt, että olin juuri eronnut. Menimme kahville. Meidän ei tarvinnut sanoa oikeastaan mitään. Vanhat tunteet heräsivät eloon.

Mikko muutti vuoden alussa luokseni Suomeen. Haluamme aloittaa uuden elämän yhdessä.  Nyt kun olen oppinut olemaan yksin, jännittää vähän, osaanko asua enää yhdessä toisen kanssa.

 

Olen lihonut ja laihtunut monta kertaan. Olen kärsinyt painon vaihteluista todella paljon. Olin noin kymmenen vuotias, kun minulle alkoi tulla ylipainoa. Välillä olin todella hoikka, mutta näin itseni edelleen lihavana. Minulla on ollut vääristynyt kehonkuva teini-ikäisestä lähtien. Viime aikoihin asti en ole pystynyt hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen.

Ylipaino ja huono itsetunto pakottivat minut ikuisen hauskuuttajan rooliin. En uskonut, että olisin kelvannut sellaisena kuin olin. Se oli uuvuttavaa.

Viime vuonna painoin enemmän kuin koskaan. Olen kuitenkin opetellut rakastamaan itseäni. Vaikka minulla ei ole mallin kroppaa, olen tarpeeksi kaunis. Se, että olen hyväksynyt itseni, on osittain Mikon ansiota. Myös terapia on auttanut minua.

Viime vuonna ostin itselleni uikkarit ja olin rannalla joka päivä. Aiemmin inhosin kesää, koska piti olla vähissä vaatteissa. Haluan myös osoittaa tyttärelleni, että elämästä saa ja pitää nauttia kaiken kokoisena ja näköisenä.

 

Pidän todella paljon asusteista. Erityisesti rakastan aurinkolaseja. Mielestäni oma tyyli löytyy kokeilemalla! Kehottaisin kaikkia olemaan uskaliaita. Jos pidät jostain, se melko varmasti sopii sinulle. Pukeutumisessa ei ole mitään sääntöjä!

Jos tuntuu siltä, että on pulassa värien tai muotojen kanssa, kannattaa selata kuvia muotinäytöksistä. Sieltä saa vinkkejä siihen, mitkä muodot, materiaalit tai värit sopivat yhteen. Näytöksissä on paljon uskaliaita yhdistelmiä.

 

Seuraan muotia Elle Street style– tai Glamour street style– sivustoilta etenkin silloin, kun Pariisin ja Lontoon muotiviikot ovat käynnissä. Katumuoti kiinnostaa enemmän kuin muotinäytökset. Muoti ja tyyli ovat kaksi eri asiaa, ja minä inspiroidun tyylistä.

En usko merkkivaatteisiin. Olen siihen liian demokraattinen. Tykkään käyttää Monkin vaatteita. Heillä on kivoja kuoseja ja malleja, jotka ovat mukavia ja sopivat monelle kropalle.  

Tyyli-ikoneitani ovat Zoë Kravitz, Kate Bosworth, Sienna Miller ja Jemima Kirke.

 

 

Tulevaisuudelta odotan onnea, seikkailuja ja yllätyksiä. Opintoja on jäljellä vielä kaksi vuotta. Koulun jälkeen haaveenani on piirtää mahdollisimman paljon käsin ja kuvittaa lastenkirjoja. Minusta olisi mukavaa toimia myös pukeutumisneuvojana. Se voisi olla kiva harrastus.

Kuvat: Taïga Rapinatin valokuva-albumi ja Kata-Riina Heinonen-Tricarico.

Maalattu omakuva: Taïga Rapinat.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *