Vegaanihaaste, osa 1: vähentäminen tavoitteeksi!

 Olen osallistunut vegaanihaasteeseen nyt viikon ajan. Kaikki on tuntunut yllättävän helpolta. Ainut eläinperäinen, jota olen suuhuni laittanut, oli tippa lapsen maito-soijamaitosekoitusta. Se jäi ruoalta yli, enkä halunnut heittää sitä viemäriin. Vatsakin tottui lisääntyneeseen papujen ja kuidun määrään vajaassa viikossa.

Yksi asia, johon ihastuin Vegaanihaasteessa, oli sen kannustavuus. Haasteeseen voi osallistua juuri itselleen sopivalla tavalla. Kokeilijan ei tarvitse stressata esimerkiksi eläinperäisistä lisäaineista tai voi osallistua olemalla kotivegaani, jos työporukan lounaspaikoista ei sopivaa annosta löydy. Jos haasteen aikana meneekin syömään jotain eläinperäistä, ei haittaa. Tärkeintä on, että haluaa jatkaa haastetta. Onnistua voi niin monilla tavoilla.

Ajattelee vegaanisuutta sitten eläinten, ilmastonmuutoksen tai terveyden näkökulmasta, iso kuva ratkaisee lopulta ihan kaiken. Kun kasvissyönnistä puhutaan kannustavasti, ilman syyllistämistä, yhä useampi uskaltaa tarttua haasteeseen. Jos useampi sitoutuu edes käyttämään vähemmän eläinperäisiä tuotteita, lihankulutus vähenee, vaikkeivat kovin monet olisi valmiita ryhtymään täysin vegaaneiksi tai edes luopumaan lihasta ja maitotuotteista kokonaan.

Suomessa syödään lihaa vuosi vuodelta enemmän. Samaan aikaan täysin lihattomien kotitalouksien määrä on myös kasvussa. Kasvisyönti valtavirtaistuu, mutta pienenevä joukko syö yhä enemmän lihaa. Suomessa syötiin lihaa reilut 80 kiloa henkeä kohti vuonna 2018. Vaikka lihankulutus mitataankin koko ruhon painosta, se on silti paljon.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan 40 prosenttia suomalaisen hiilidioksidipäästöistä aiheutuu ruoasta. Kaikkein vähiten päästöjä aiheuttaa juuri vegaaniruokavalio, mutta jo pelkästään vähentämällä lihankulutusta syömisestä aiheutuvia päästöjä voidaan pienentää 40 prosenttia.

Pelkkä keskustelu lihansyönnin vähentämisestä aiheuttaa muutosvastarintaa. Ihminen ei aina ole halukas luopumaan tutuista asioista, etenkään kun siihen liittyy asioita, jotka mielletään osaksi omaa identiteettiä. On helpottavaa nähdä, että keskustelu kasvisyönnistä on sallivaa ja kannustavaa. Ei ole kovin kiinnostavaa vääntää kenenkään kanssa siitä, onko meillä oikeus syödä lihaa vai ei (no, oikeasti se on todella kiinnostava keskustelu, mutta ei kannustavuuden lähtökohdasta.) On paljon mielekkäämpää katsoa asiaa siltä kannalta, että vähemmän on enemmän.

Vähemmän lihaa on vähemmän päästöjä. Vähemmän tuotantoeläinten kuolemista. Vähemmän sydän- ja verisuonitauteja. Ja niin edelleen.

Mutta se on myös enemmän hyvinvointia. Enemmän terveellisiä vaihtoehtoja. Sallivassa ilmapiirissä tekee mieli kokeilla, koska epäonnistua ei voi.

Maailma ei muutu ilman radikaaleja vaatimuksia. Jos päättäjiin ei kohdisteta painetta, emme voi torjua ilmastonmuutosta tai parantaa tuotantoeläinten oloja. Yksittäisen ihmisen kohdalla kannustavuus on kuitenkin paljon tehokkaampaa kuin kovan linjan vaatimukset ihmisten elämäntapoihin.

Jos vegaaniksi ryhtyminen ei tunnu itselle mahdolliselta, niin liha-aterian korvaaminen vegaanisella tai lihattomalla vähän useammin voi tuntua paljon enemmän mahdolliselta. Kunhan uskaltaa ottaa haasteen vastaan.

Nykyisille lapsille tässä kaikessa ei ole enää mitään omituista, kun he ehtivät aikuisiksi.

 

Mitä ruokaa olen laittanut ensimmäisen viikon aikana? Ja mitä lapsi siitä oli mieltä?

Lupasin ehkä liikoja, kun sanoin jakavani testaamani reseptit Muikkeleiden lukijoiden kanssa. En nimittäin jaksa laittaa ruokaa suoraan resepteistä, vaan muutan aina jotain sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan jo valmiina. Näin ruokahävikki vähenee ja pääsen itse vähemmällä. Linkkaan mukaan kuitenkin ne reseptit, joiden ideaa hyödynsin omassa keittiössäni.

Makkarakeitto tofugrilleristä – Lapsi maisteli, mutta ei innostunut.

Linssi-riisikeitto – Lapsi tykkäsi kunnes tajusi, että olen laittanut siihen paprikaa. Hyi sentään!

Hernerisottoa – Lapsi pyysi lisää. Tämä oli meille entuudestaan tuttu resepti Outi Väisäsen Samasta padasta -kirjasta. Muokkasin reseptin vegaaniseksi. Tällä reseptillä ainakin meidän lapsen saa helposti syömään kasviksia. Alkuperäinen resepti sisältää myös parsakaalia. (Resepti löytyy jutun lopusta.)

Soijapastavuoka – Maistuu myös perheen pienelle ihmiselle. Lasagne ja pastavuoka tehdään meillä jatkossa aina vegaanisena.

Maito-soijajuomasekoitusta – Maistuu lapselle siinä kuin pelkkä maitokin. Ehkä ensi viikolla maistelemme puhdasta kasvimaitoa. Pelkkä soijajuoma maistui hyvin myös kaakaona ja kaurapuuron kanssa.

 

Tässä vielä hernerisoton veganisoitu ohje sinne päin (en ole myöskään mikään reseptien kehittelijä)

Hernepyree

400 g pakasteherneitä

Kourallinen tuoretta basilikaa

2 rlk soijajugurttia

Puolikkaan sitruunan mehu

½ rlk suolaa

3 rkl ravintohiivahiutaleita

  • Kiehauta pakasteherneet suliksi. Aja kaikki ainekset pyreeksi sauva- tai tehosekoittimella. Ahkeran perheenäidin tai paremman kokin ohjeeseen voit hakea tuoreet herneet torilta.

Risotto

4 dl risottoriisiä

8 dl kasvislientä

Appelsiinimehua (tai ihan mitä vaan hapanta nestemäistä asiaa: sitruunamehua, viiniä)

Loraus kaurakermaa

  • Kuullota riisiä öljyssä pari minuuttia. Lisää nesteitä pari desiä kerrallaan ja anna imeytyä riisiin. Kypsennä riisiä noin 20 minuuttia, kunnes se on napakan pehmeää. Lorauta joukkoon kaurakermaa ja hämmennä.

Kasaa lautaselle hernepyreen kanssa. Päälle voi ripotella vegaanista juustoraastetta. Häviää saman illan aikana parempiin suihin.

Muuta aiheesta: 

Vegaanihaaste, osa 3: Laita ruokaa lapsen kanssa

Vegaanihaaste, osa 2: kaksi viikkoa takana ja minä haluan sitoutua

Kuinka lapsiperhe tarttui vegaanihaasteeseen 

Vastaa