Hannu Sirkkilä kokee usein, ettei häntä noteerata, oteta vakavasti eikä kuunnella. Erityisherkkänä miehenä hän on joutunut raivaamaan asemansa arvostukseen – näkymättömästä tunnustetuksi.
Hannu Sirkkilä, 58, toimi pitkään ammattiyhdistysliikkeessä valtakunnallisissa tehtävissä. Tilaisuuksissa ja kokouksissa muut miehet sivuuttivat hänet ja hänen mielipiteensä. Hän kokee, että ay-maailmassa vaaditaan kovuutta ja itsekkyyttä. Ihanteellinen mieskuva on ulospäinsuuntautunut, itsevarma ja hiukan macho. Ei siis kovin erityisherkkä.
Ajan kuluessa samat miehet, jotka eivät nähneet Sirkkilää, alkoivat arvostaa häntä. Yhteistyö alkoi sujua, ja heistä tuli kavereita.
Tämän tyyppisiä kokemuksia Sirkkilällä on paljon elämänsä varrelta erityisherkkänä miehenä. Pitää raivata asemansa näkymättömästä tunnistetuksi ja tunnustetuksi.
”Oma erityisherkkyyteni on sellaista, että minun pitää tehdä ja puuhastella ja sitten palata itseeni ja ikään kuin voimaantua omassa itsessäni. Sen jälkeen taas jaksan puuhastella uudestaan ja olla sosiaalisesti aktiivinen. ”
Erityisherkät reagoivat yleensä avokonttorien meluun ja kiireiseen liikehdintään, häsläämiseen. Heille myös jatkuva sosiaalisuus tuntuu vaikealta.
Erityisherkkyyttä on yhtä paljon miehillä ja naisilla. Erityisherkät ihmiset kokevat arjen tapahtumat voimakkaammin kuin he, joilla erityisherkkyyttä ei ole. Arviolta noin neljännes ihmisistä on erityisherkkiä.
Erityisherkät kokevat tunteita ja tuntemuksia voimakkaina ja havainnoivat tarkasti vivahteita, yksityiskohtia ja kokonaisuuksia. He myös käsittelevät aistien välittämiä ärsykkeitä ja tietoa syvällisesti − pohtien ja analysoiden. Tämän vuoksi he kuormittuvat helpommin ja tuolloin seurauksena voi olla ylivireys tai ylikuormittuminen. Tämän kaiken biologisena perustana on herkästi reagoiva hermojärjestelmä.
Sirkkilä on oppinut työelämässä, missä omat rajat kuormittumisen suhteen menevät. Neljä vuotta sitten hän alkoi tutustua erityisherkkyyteen. Hän on oppinut ymmärtämään, millainen hän on ja miten toimii.
Sirkkilä on työskennellyt pitkään koulutusalalla. Irtisanomisen jälkeen Humanistisen ammattikorkeakoulun yliopettajan tehtävästä hän opiskelee työnohjaajaksi ja toimii aikuiskouluttajana. Hän on myös HSP – Suomen erityisherkät ry:n varapuheenjohtaja.
Vaikka Sirkkilä ei heti näe itseään uuden mieskuvan tuojana, hän huomaa kuitenkin olevansa sitä. Hän ajattelee, että luontevia herkän miehen malleja tarvitaan kulttuurissamme lisää.
”Aikamme on ulospäinsuuntautuneisuutta ja vuorovaikutusta korostava. Tällainen kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus asettaa erityisherkän asemaan, jossa hän kokee, ettei sovi kyseiseen raamiin.”
Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen näkökulma rajaa sitä, missä määrin yksilöllistä sukupuolen määrittelyä hyväksytään ja missä määrin ollaan kuitenkin suvaitsemattomia. Tämä on Sirkkilän mukaan myös poliittinen kysymys, sillä oman sukupuolisuuden määritteleminen on ihmisoikeus.
”Sukupuolisuuden esittämisen ja ilmentämisen tapoja tulee koko ajan haastaa. Esimerkiksi virallisen kirkon käymät keskustelut ja #metoo-kampanja ovat olleet tärkeitä keskustelunherättäjiä. Myös arjen taso on tärkeä. Se miten ihmiset elävät ja toimivat.”
Koska erityisherkkyys on mediassa suhteellisen uusi ilmiö, kuvaukset ovat Sirkkilän mukaan aika samanlaisia. Ne ovat usein selviytymistarinoita, joiden pääosassa on nainen.
”Herää ajatus, onko erityisherkkää miestä ollenkaan. Koska sukupuolisuus määrittyy kulttuurisesti, ei tähän tarinaan sovi miessukupuolinen erityisherkkä.”
Oma neljän vuoden takainen herääminen erityisherkkyyteen tuo Sirkkilälle mieleen monenlaisia muistoja ja haavoja. Hän pohtii, olisiko elämä voinut olla erilainen, jos hän olisi tiennyt erityisherkkyydestään aiemmin.
”Herkkänä poikana ja miehenä en ole tuntenut kuuluvani mihinkään sukupuolen määrittelemään joukkoon. Tai paremminkin niin, että olen kuulunut sinne ja tänne, välillä en minnekään. En ole koskaan päässyt jyvälle sellaisesta male-bondingista, veljellisestä ryhmäytymisestä.”
Lapsena Sirkkilä oli arka ja ujo. Sosiaaliset tilanteet pelottivat. Hän oli myös kiltti ja utelias. Perhe teki autolla Lounais-Suomesta kesälomareissuja Lappiin saakka. Hänen äidillään oli sukulaisia eri puolella Suomea. Isä vei häntä urheilukilpailuihin. Sirkkilällä oli wau-fiilis kaikenlaisista virikkeistä. Tämä selittää nykypäivääkin. Kaikki uusi kiinnostaa häntä, eikä hän elä laput silmillä. Sirkkilä on elämyshakuinen erityisherkkä.
Sirkkilä muistaa lapsuudesta, kun hän oli noin 8 – 9-vuotias, kuinka kerran naapurin poika, hänen hyvä kaverinsa, tuuppi häntä ja haastoi riitaa. Sirkkilän isä näki tilanteen. Isän mielestä Hannu-pojan olisi pitänyt reagoida ärsytykseen. Seuraavalla kerralla hänen pitäisi jatkaa, käydä päälle ja aloittaa tappelu.
Parin päivän päästä tällainen tilaisuus tuli isän silmien alla. Isän yllyttäessä Sirkkilällä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Hän meni naapurin poikaa kohti aloittaakseen tappelun.
Kaksi metriä ennen kohtaamista Sirkkilä tunsi, ettei hänestä ole sellaiseen tappeluun. Hän keskeytti. Isä oli pettynyt ja sanoi jotain loukkaavaa. Enempää asiaa ei käsitelty.
Jälkikäteen hän on tyytyväinen, että toimi niin.
”Sanoisin pienelle Hannulle, juuri noin Hannu. Tee ja toimi juuri noin.”
Sirkkilä ei ole koskaan elämänsä aikana tapellut.
”Aikamme on ulospäinsuuntautuneisuutta ja vuorovaikutusta korostava. Tällainen kulttuuri ja sosiaalinen todellisuus asettaa erityisherkän asemaan, jossa hän kokee, ettei sovi kyseiseen raamiin.”
Teksti: Mari Lamminaho
Mari Lamminaho on tuleva toimittaja, joka rakastaa hitaita hetkiä ja kohtaamisia. Harrastaa mitä milloinkin, esimerkiksi bodycombatia ja tv-sarjoja.
Kuva: Johanna Kuivakangas
Edit: Lisätty kirjoittajan lisätiedot jutun loppuun 28.9.2018 klo 19.09
Luettavaa:
https://www.erityisherkat.fi/erityisherkkyys/
http://www.hspelamaa.net/erityisherkkyys
http://www.hspelamaa.net/hsp-pojat-ja-miehet
https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005553676.html
Kirjallisuus:
Aron, Elaine, N.: Erityisherkkä ihminen, Otava
Satri, Janna: Sisäinen lepatus – Herkän ihmisen tietokirja, Basam Books